Mohim ei jättänyt uhriansa niinkään helposti, ja hänen käsissään Binoi tuskin tiesi mitä tehdä. Vihdoin hän virkkoi: »Hyvä, ajatelkaamme asiaa hetkinen.»
»Ota itsellesi ajatusaikaa riittävästi. Eihän sinun tarvitse heti paikalla määrätä onnekasta päivää.»
»Minun täytyy kysyä omaisteni mielipidettä —», alkoi Binoi jälleen.
»Tietysti, tietysti», keskeytti hänet Mohim. »Heidän mielipidettänsä on luonnollisesti tiedusteltava. Setäsi ollessa vielä elossa emme tietenkään voi tehdä mitään vastoin hänen toivomuksiansa.» Hän otti jälleen taskustaan beteliä ja meni menojansa, nähtävästi pitäen asiaa päätettynä.
Hieman aikaisemmin oli Anandamoji kautta rantain tiedustellut, olisiko Binoin ja Sasin naimaliitto mahdollinen, mutta Binoi ei ollut ottanut asiaa kuulevaan korvaansa. Se ei tuntunut Binoista nytkään otolliselta, mutta siitä huolimatta hän soi ajatukselle sijaa mielessään. Hän mietti itsekseen, että jos asia toteutuisi, hän tulisi kuulumaan Goran perheeseen, joten Goran ei olisi niinkään helppo torjua häntä luotaan. Hän oli aina pitänyt naurettavana sitä englantilaista käsitystä, jonka mukaan avioliitto on sydämen asia, ja niinmuodoin ei ajatus sinänsä tuntunut hänestä mitenkään mahdottomalta. Se kerrassaan miellyttikin häntä tänä hetkenä, koska Mohimin ehdotus kelpasi tekosyyksi lähteä kysymään Goran neuvoa. Hän puolittain toivoeli, että ystävä kehoittaisi häntä suostumaan, sillä hän uskoi varmaan, että Mohim pyytäisi Goraa puuttumaan asiaan, ellei hän auliisti suostuisi.
Nämä ajatukset häivyttivät vähitellen Binoin mielenmasennuksen, hänen teki kovin mieli tavata Goraa ja hän lähti kohti Goran asumusta. Mutta hän ei ollut ehtinyt kovinkaan kauas, kun kuuli Satišin huutavan takaansa.
Hän palasi omaan asuntoonsa pojan keralla, joka veti taskustaan jotakin liinaan käärittyä. »Arvatkaahan, mitä minulla tässä on!» virkkoi Satiš.
Binoi mainitsi kaikenlaisia mahdottomia esineitä, »kallon», »nuken» ja muita samanlaisia, mutta Satiš pudisteli vain päätänsä.
Vihdoin hän avasi käärön, josta kirpoutui näkyviin muutamia tummapintaisia hedelmiä, ja kysyi: »Voitteko sanoa, mitä hedelmiä nämä ovat?»
Binoi arvaili sinne tänne, ja kun hän oli luopunut yrityksistään, Satiš selitti, että eräs Rangoonissa asuva täti oli lähettänyt näitä hedelmiä heille ja että äiti oli käskenyt viedä muutamia Binoi Babulle.