»Pelkäänpä, etten ymmärrä teitä oikein selvästi», huomautti Sutšarita. »Aioin kysyä: onko tarkoituksenne väittää, että se päämäärä, jota varten kastilaitos on yhteiskunnassamme järjestetty, todellakin on saavutettu?»
»Saavutuksia ei ole maailmassa aina helppo todeta», vastasi Binoi. »Intia on esittänyt erään suuren ratkaisun sosiaalista kysymystä varten, nimittäin kastijärjestelmän, ja tätä ratkaisua kehitellään edelleen kaiken maailman nähden. Eurooppa ei ole kyennyt toistaiseksi tarjoamaan mitään tyydyttävämpää, sillä siellä on yhteiskunta pelkkää alinomaista taistelua ja riitaa. Inhimillinen yhteiskunta odottaa yhä vieläkin lopullista onnistumista Intian esittämältä ratkaisulta.»
»Älkää pahastuko minuun», virkkoi Sutšarita arasti. »Mutta sanokaahan minulle, toistatteko pelkkänä kaikuna Gourmohan Babun mielipiteitä, vai uskotteko kaiken tuon itse?»
»Totta puhuakseni», virkkoi Binoi hymyillen, »minun vakaumukseni ei ole niin ehdottoman varma kuin Goran. Nähdessäni yhteiskuntamme puutoksia ja kastilaitoksemme väärinkäytöksiä johdun ehdottomasti ilmaisemaan epäilyksiäni; mutta Gora sanoo epäilyksen johtuvan vain siitä, että ihminen kiinnittää liian suuressa määrin huomiotansa yksityisseikkoihin, — katkenneiden oksien ja lakastuneiden lehtien pitäminen puun varsinaisena luontona ja ytimenä osoittaa pelkkää älyllistä kärsimättömyyttä. Gora sanoo, ettei hän suinkaan vaadi ylistämään lahoavia oksia, vaan kehoittaa meitä katselemaan puuta kokonaisuudessaan ja siten yrittämään käsittää sen tarkoitusta.»
»Jättäkäämme joka tapauksessa huomiotta lahonneet oksat», sanoi Sutšarita. »Mutta hedelmää me epäilemättä voimme tarkastella. Millaisia hedelmiä on kastijärjestelmä maallemme tuottanut?»
»Se, mitä nimitätte kastijärjestelmän hedelmäksi, ei ole yksinomaan sitä, vaan kaikkien maamme elinehtojen aiheuttama yhteistulos. Jos yritätte purra huiskuvalla hampaalla, niin tunnette kipua, — mutta siitä ette suinkaan syytä hampaita, vaan tuon yksityisen hampaan irrallisuutta. Koska erilaisten syiden vuoksi olemme joutuneet sairauden ja heikkouden alaisiksi, olemme kyenneet ainoastaan vääristellen esittämään sitä aatetta, jonka edustaja Intia on, emmekä ole kyenneet kehittelemään sitä täydellisyyteensä. Senvuoksi Gora aina kehoittaa meitä: Tulkaa terveiksi, tulkaa väkeviksi!»
»Pidättekö siis tosiaankin bramaania pyhänä henkilönä», jatkoi Sutšarita. »Uskotteko tosiaankin, että bramaanin jalkojen pöly puhdistaa ihmisen?»
»Eikö olekin suuri osa täällä maailmassa osoittamastamme kunnioituksesta omaa luomustamme? Olisiko ollut vähäpätöinen asia meidän yhteiskunnallemme, jos olisimme kyenneet luomaan todellisia bramaaneja? Me tarvitsemme jumalallisia ihmisiä — yli-ihmisiä, ja saammekin niitä, jos vain kykenemme heitä toivoelemaan kaikesta sydämestämme ja kaikesta mielestämme. Mutta jos toivottelemme heitä typerällä tavalla, niin meidän on pakostakin tyydyttävä luomaan maan taakaksi riivaajia, joille ei mikään rikostyö ole vieras ja joiden sallimme ansaita elatuksensa karistelemalla jalkojensa pölyn meidän ylitsemme.»
»Onko noita yli-ihmisiänne olemassa missään?» kysyi Sutšarita.
»He ovat olemassa Intian sisäisessä pyrkimyksessä ja tarkoituksessa aivan samoin kuin puu piilee siemenessä. Toiset maat tarvitsevat Wellingtonin-laisia kenraaleja, Newtonin-laisia tiedemiehiä ja Rothschildin-laisia raharuhtinaita, mutta meidän maamme tarvitsee bramaania, bramaania, joka ei tunne pelkoa, joka vihaa ahneutta, kykenee voittamaan murheen, ei välitä menetyksestä — bramaania, joka on yhtä korkeimman olennon kanssa. Intia tarvitsee bramaania, jonka mieli on luja, tyyni ja vapautunut — ja kun se hänet kerran saa, se on oleva vapaa! Me emme taivuta päätämme kuninkaille emmekä alistu laskemaan niskaamme sortajan ikeeseen. Ei, oma pelkomme taivuttaa meidän päämme, oma ahneutemme kietoo meidät pauloihinsa; me olemme oman mielettömyytemme orjia. Vapahtakoot oikeat bramaanit ankaralla kurillansa meidät tuosta pelosta, tuosta ahneudesta, tuosta mielettömyydestä, — me emme kaipaa heitä taistelemaan puolestamme, tekemään kauppoja hyväksemme tai hankkimaan itsellemme jotakin muuta maallista etua.»