»Ota sanasi takaisin!» huusi Gora nousten pöydän luota. »Lupauksesi ei ole niin suunnattoman arvokas, että huolisin sitä sinulta anella tai ryöstää!» — »Dada!» huusi hän sitten Mohimille, joka oli viereisessä huoneessa ja tuli sisään kiireen kaupalla. »Dada», huusi Gora, »enkö sanonut sinulle alun pitäen, että Binoin ja Sasin naimisiinmeno on mahdoton asia ja etten siihen suostu?»
»Tietysti sanoit. Kukaan muu ihminen ei olisi voinut sellaista sanoa. Jokainen muu setä olisi osoittanut jonkinlaista veljentyttärensä avioliittoon kohdistuvaa mielenkiintoa!»
»Minkätähden käytit minua katinkäpälänä saadaksesi Binoin suostumaan?» singahdutti Gora.
»Syynä ei ollut mikään muu kuin se, että otaksuin siten parhaiten saavani hänet suostumaan», vastasi Mohim masentuneena.
Goran kasvot sävähtivät punaisiksi. »Minä pyydän jättämään minut kaiken tämän ulkopuolelle!» huusi hän. »En ole mikään virallinen naittaja, minulla on muuta tekemistä.» Samassa hän poistui huoneesta.
Ennenkuin onneton Mohim ehti ryhtyä asiaa edelleen pohtimaan, Binoikin oli ehtinyt kadulle, ja Mohimin ainoana lohdutuksena oli piippu, jonka hän nyt otti nurkasta, minne oli sen sijoittanut.
Binoi oli monet kerrat kiistellyt Goran kanssa, mutta tällaista purkautumaa ei ollut sattunut milloinkaan ennen, ja Binoi kauhistui aluksi omaa tekoansa. Kun hän oli ehtinyt kotiin, tuntui kuin olisivat nuolet lävistelleet hänen omaatuntoansa. Ei tehnyt mieli syödä eikä nukkua, kun hän ajatteli, millaisen iskun oli Goralle yht'äkkiä antanut. Hän tunsi erinomaista katumusta varsinkin ajatellessaan, kuinka järjettömästi oli syyttänyt yksin Goraa. »Minä tein väärin, väärin, väärin», toisteli hän itsekseen.
Myöhemmin päivällä, kun Anandamoji oli parhaillaan istuutumassa ompeluksensa ääreen päivällisaterian jälkeen, Binoi ilmaantui hänen luoksensa ja istuutui hänen viereensä. Anandamoji oli kuullut tapahtumasta Mohimilta, mutta nähtyään Goran kasvot aterian aikana hän oli arvannut, että oli sattunut myrskyisä kohtaus.
»Äiti», sanoi Binoi. »Minä olen menetellyt väärin. Se, mitä tänä aamuna sanoin Goralle Sasin ja minun välille suunnitellusta avioliitosta, oli pelkkää mielettömyyttä!»
»Älä ole milläsikään, Binoi! Sellaista sattuu aina, kun yrität tukahduttaa jotakin mieltäsi kalvavaa tuskaa. On muuten aivan yhtä hyvä, että se on tapahtunut. Ei kestä kauan, ennenkuin olette kumpikin unohtaneet koko kiistan.»