»Mutta minä tahdon sanoa sinulle, äiti, ettei minulla ole mitään sitä vastaan, että menen naimisiin Sasin kanssa.»
»Älä tee asiaa pahemmaksi, poikani, hätiköiden yrittämällä paikata riitaa hyväksi. Avioliitto solmitaan eliniäksi, mutta riita on vain hetkellinen.»
Binoi ei kumminkaan voinut neuvoa noudattaa. Hän ei tuntenut voivansa lähteä suoraan Goran luo ja niin hän meni Mohimin puheille, sanoi, ettei hänen tahollaan ollut mitään estettä, että häät voitiin viettää kuukauden kuluessa ja että hän itse tulisi pitämään huolta siitä, että setä asiaan suostuisi.
»Järjestetäänkö kihlajaiset heti?» tiedusteli Mohim.
»Olkoon menneeksi, voitte päättää asian neuvoteltuanne Goran kanssa», vastasi Binoi.
»Mitä! Joko taas on neuvoteltava Goran kanssa!» valitteli Mohim ärtyneesti.
»Niin, niin, se on ihan välttämätöntä!»
»Hyvä, jos se täytyy tehdä, niin tehdään, mutta —» Mohim sulki suunsa pistämällä siihen annoksen beteliä.
Mohim ei virkkanut mitään sinä päivänä, mutta seuraavana aamuna hän lähti Goran huoneeseen peläten vain ankaran taistelun avulla saavansa hänet jälleen suostumaan. Mutta kun hän kertoi Binoin tulleen edellisenä iltana hänen luokseen ja sanoneen olevansa valmis menemään naimisiin Sasin kanssa, vieläpä kehoittaneen kysymään Goralta neuvoa kihlausasiassa, Gora suostui heti ja sanoi: »Hyvä! Pidetään kihlajaiset kaikin mokomin!»
»Sinä näytät nyt olevan varsin myöntyväinen, mutta älä Herran nimessä esitä jälleen uusia estelyitä seuraavalla kerralla.»