Kun palvelija ilmoitti Goran ja Binoin saapuneen, hän säpsähti ja aikoi poistua huoneesta, mutta Pareš Babu pysähdytti hänet sanoen: »Minne menet, Radha? Ovathan Binoi ja Gora hyvät tuttavamme.»
Sutšarita istuutui hieman hämmentyneenä, joskin mieli keveämpänä senvuoksi, että Haranin ikävystyttävän kirjoitelman lukeminen keskeytyi. Se ajatus, että hän joutuisi jälleen näkemään Goran, epäilemättä herätti hänessä iloista kiihtymystä, mutta toisaalta hänelle ei ollut mieluista, että Gora saapui Haranin läsnä ollessa. Vaikeata on sanoa, oliko syynä pelko, että syntyisi jälleen riitaa, vai kenties jokin muu.
Pelkkä Goran nimen kuuleminen sai Haranin hiomaan hammasta. Hän vastasi vaivoin Goran tervehdykseen ja istui sitten ääneti ja äreänä. Gorassakin heräsivät kaikki taisteluvaistot heti, kun hän näki Haranin.
Baroda-rouva oli lähtenyt vieraisiin kolmen tyttärensä keralla, ja sopimus oli sellainen, että Pareš Babu kävisi iltasella heidät noutamassa. Pareš Babun oli jo aika lähteä, mutta Goran ja Binoin saapuminen viivytti häntä. Kun hän ei voinut kauemmin viipyä, hän kuiskasi Haranille ja Sutšaritalle tulevansa mahdollisimman pian takaisin ja jätti heidät olemaan vieraiden seurana.
Seurustelu alkoi aivan kohta, sillä kiivas taistelu oli silmänräpäyksessä käynnissä. Kiistakysymys oli seuraava. Oli olemassa eräs piirikunnan tuomari Brownlow, joka asui lähellä Kalkuttaa ja jonka kanssa Pareš Babu oli Dakkassa ollessaan ystävällisesti seurustellut. Hän ja hänen vaimonsa olivat osoittaneet Pareš Babulle suurta huomaavaisuutta, koska hän ei pitänyt vaimoansa ja tyttäriänsä zenanaan suljettuina. Sahibilla oli tapana viettää joka vuosi syntymäpäiväänsä järjestämällä maataloudelliset markkinat. Baroda-rouva oli hiljattain käynyt mrs Brownlow'ta tapaamassa ja oli tapansa mukaan ylistellyt tytärtensä perehtymystä englantilaiseen kirjallisuuteen ja runouteen. Mrs Brownlow oli kertonut varakuvernöörin tulevan puolisoineen markkinoilla käymään ja oli intomielisesti lausunut, että olisi erittäin somaa, jos Pareš Babun tyttäret voisivat esittää korkeille vieraille jonkin englantilaisen näytelmän. Baroda oli ihastunut ehdotuksesta ikihyväksi, ja tänään hän oli vienyt tyttärensä erään tuttavan luo harjoituksiin. Kun Goralta kysyttiin, voisiko hän lähteä markkinoille, hän vastasi tarpeettoman kiivaasti: »En!» Sitten seurasi englantilaisia ja bengalilaisia koskeva tulinen kiista, jossa pohdittiin näiden eri kansallisuuksien välisen yhteyden vaikeuksia.
Haran sanoi: »Syy on meidän kansamme. Meissä on niin paljon pahoja tapoja ja niin paljon taikauskoa, ettemme ole kelvolliset.»
Gora vastasi siihen: »Jos se on totta, niin meidän tulisi hävetä englantilaisten seuraan tungettelemista, olimmepa kuinka arvottomat tahansa.»
»Mutta niitä, jotka ovat todella arvokkaat, esimerkiksi näitä ystäviämme, englantilaiset kohtelevat erinomaisen kunnioittavasti.»
»Sellainen eräisiin henkilöihin kohdistuva kunnioitus, joka vain korostaa toisten kansalaisten kärsimää nöyryytystä, on minun silmissäni pelkkää solvausta», sanoi Gora.
Haran joutui aivan pian kiukkunsa valtoihin, ja Gora ärsytteli häntä siten päästen kohta voitolle.