Gora huomasi vähäisen ihmettelyn ilmeen Sutšaritan kasvoissa ja sanoi: »Älkää ajatelko, että hallitukseen kohdistuva viha mitenkään vaikutti sanoihini. Ne, jotka ovat hallituksen palveluksessa, alkavat yleensä ylpeillä hallituksen mahdista ikäänkuin se olisi heidän omansa ja pyrkivät niinmuodoin esiintymään toisista kansalaisista erotettuna luokkana. Huomaan tuon asian yhä selvemmin. Eräs sukulaiseni oli aikoinaan alioikeuden palveluksessa. Hän on nyttemmin luopunut virastaan, mutta hänen vielä palvellessaan ylioikeuden tuomari tapasi moittia häntä sanoen: 'Minkätähden vapautetaan teidän tuomioistuimessanne niin paljon syytettyjä, babu?' Hän vastasi: 'Asialla on hyvät syynsä, sahib. Kun te lähetätte ihmisiä vankeuteen, niin he näyttävät teistä vain kissoilta ja koirilta, mutta ne, joita minä sinne lähetän, ovat minun veljiäni.' Niinä aikoina oli runsaasti kansalaisiamme, jotka kykenivät lausumaan sellaisia jaloja sanoja, eikä puuttunut englantilaisiakaan, jotka niitä kuuntelivat. Mutta nykyjään alkavat virkakahleet näyttää koristeilta, ja meidän päivinämme eivät alioikeuksienkaan tuomarit pidä omia kansalaisiansa paljoa parempina kuin koiria. Ja kokemus osoittaa meille, että mitä korkeammalle he pääsevät virka-asteikossa kohoamaan, sitä kehnommiksi he itse muuttuvat. Henkilön, joka nousee toisen olkapäille, täytyy pakostakin suhtautua ylenkatseellisesti omiin kansalaisiinsa, ja sinä hetkenä, jona hän pitää heitä halvempina olentoina, hän tekee heille välttämättä vääryyttäkin. Se ei voi johtaa mihinkään hyvään tulokseen.» Puhuessaan Gora iski kätensä pöytään niin että lamppu hytkähti.
»Kuulehan, Gora», virkkoi Binoi hymyillen, »tämä pöytä ei ole hallituksen omaisuutta, ja lamppu kuuluu Pareš Babulie.»
Gora nauroi ääneen täyttäen koko talon hilpeytensä kaiulla, ja Sutšarita oli iloissaan ja ihmeissään huomatessaan Goran voivan nauraa häneen kohdistuvalle leikinlaskulle hilpeästi kuin poikanen. Sutšarita ei nähtävästi ollut vielä joutunut kokemaan, että henkilöt, joiden mielessä on suuria aatteita, voivat sydämestään nauraa.
Gora puhui monista asioista sinä iltana, ja vaikka Sutšarita olikin vaiti, hänen kasvonsa ilmaisivat niin selvää hyväksymistä, että Goran sydän oli intoa tulvillaan. Vihdoin hän lausui, erikoisesti Sutšaritan puoleen kääntyen: »Erästä asiaa ette saa unohtaa. Jos erehdymme ajattelemaan, ettemme voi tulla voimakkaiksi millään muulla tavalla kuin muuttumalla voimakkaiden englantilaisten kaltaisiksi, niin tuo mahdoton asia ei milloinkaan toteudu, koska pelkkä jäljittely ei tee meistä sitä eikä tätä. Minä kehoitan teitä: tulkaa Intian sisäpuolelle, omaksukaa kaikki sen hyvä ja paha; jos siinä on vikoja ja virheellisyyksiä, koettakaa korjata niitä sisästäpäin, mutta nähkää ne omin silmin, ymmärtäkää ne, ajatelkaa niitä, kääntäkää kasvonne niiden puoleen, yhtykää niihin. Te ette kykene milloinkaan ymmärtämään, jos seisotte vastustajina ja kristillisten aatteiden läpitunkemina tarkastelette asioita ulkopuolelta. Siten menetellen vain yritätte haavoittaa ettekä milloinkaan tuota todellista hyötyä.»
Gora nimitti tuota kehoitukseksi, mutta se oli pikemmin käsky. Hänen sanansa kaikuivat niin peloittavan voimakkaina, ettei toisen myöntävän vastauksen odottamisesta voinut olla puhettakaan.
Sutšarita kuunteli pää painuksissa, ja hänen sydämensä tykytti rajusti, kun hän havaitsi Goran kääntyvän nimenomaan hänen puoleensa ja niin innokkaasti. Hän karkoitti kaiken arkuutensa ja virkkoi koruttoman vaatimattomasti: »Minä en ole milloinkaan ennen ajatellut synnyinmaastani niin suuria ja tosia ajatuksia. Mutta yhtä tahdon teiltä kysyä: mikä on synnyinmaan ja uskonnon välinen suhde? Eikö uskonto ole synnyinmaata suurempi?»
Tuo lempein äänin lausuttu kysymys soi erittäin suloiselta Goran korviin, ja Sutšaritan silmien ilme teki sen vieläkin suloisemmaksi. Hän vastasi; »Se, mikä on synnyinmaata suurempi ja korkeampi, voi ilmaantua ainoastaan synnyinmaan välityksellä. Jumala on ilmoittanut ainoan iäisen luontonsa lukemattomissa muodoissa. Mutta ne, jotka sanovat, että totuus on yksi ja että senvuoksi vain yksi ainoa uskonnon muoto on tosi, omaksuvat vain tuon totuuden, että totuus on yksi, mutta jättävät tunnustamatta sen, että totuus on rajaton. Rajaton ykseys ilmenee rajattomassa moninaisuudessa. Minä vakuutan teille, että voitte nähdä auringon Intian avoimen taivaan alla — teidän ei tarvitse sitä varten matkustaa valtameren yli ja istua kristittyjen kirkon ikkunan luona.»
»Te tarkoitatte, että Intiaa varten on olemassa erikoinen Jumalan luo johtava tie. Mikä on sen erikoisuutena?» kysyi Sutšarita.
»Sen erikoisuus on tämä», vastasi Gora. »On tunnustettu, että korkein olento, jota ei voida määritellä, ilmenee rajattomana, — pienen ja suuren, hienon ja karkean loppumaton virta lähtee hänestä. Hän on samalla kertaa kenties loppumattomin määrein kuvailtava ja määrittelemätön, muodoltansa rajaton ja samalla muotoa vailla. Toisissa maissa Jumalaa on yritetty rajoittaa jonkin määritelmän puitteisiin. Intiassa on kieltämättä myöskin yritetty käsittää joitakin Jumalan erikoisia ilmennyksiä, mutta niitä ei ole milloinkaan pidetty lopullisina eikä yhtäkään niistä ole katsottu ainoaksi. Yksikään intialainen palvoja ei ole kieltäytynyt tunnustamasta, että Jumala äärettömyydessään on suurempi ja korkeampi sitä erikoisilmennystä, joka voi olla palvojalle itselleen tosi.»
»Niin saattaa olla viisaiden palvojien laita, mutta entä toiset?» kysyi
Sutšarita.