Goran ja Binoin ollessa huoneesta lähtemässä tuli sisään Baroda-rouva.
Molemmat kumarsivat hänelle, ja hän huudahti: »Mitä! Joko nyt pois?»
»Niin», vastasi Gora lyhyesti, ja Baroda kääntyi Binoin puoleen: »Mutta minä en voi laskea menemään teitä, Binoi Babu; teidän pitää jäädä aterialle. Minulla on sitäpaitsi jotakin sanottavaa teille.»
Satiš hyppi riemuissaan kuullessaan kutsun, tarttui Binoin käteen ja sanoi: »Niin, älä päästä Binoi Babua menemään, äiti; hänen pitää jäädä tänään yöksi.»
Havaitessaan Binoin epäröivän Baroda kääntyi Goran puoleen kysyen: »Täytyykö teidän välttämättä viedä Binoi Babu mukananne? Onko hän teille ehdottomasti tarpeen?»
»Ei, ei, ei ollenkaan», vastasi Gora nopeasti. »Sinä jäät, Binoi; minä lähden.» Samassa hän poistui nopeasti.
Baroda-rouvan kysyessä lupaa Goralta Binoi ei voinut olla salaa katsahtamatta Lolitaan, joka käänsi hymyillen kasvonsa toisaalle. Binoi ei voinut pahastua Lolitan pienistä ivailuista, mutta sittenkin ne pistelivät häntä kuin okaat. Hänen jälleen istuuduttuaan sanoi Lolita: »Kuulkaahan, Binoi Babu, olisitte menetellyt viisaammin, jos olisitte tänään paennut.»
»Miksi niin?» kysyi Binoi.
»Äiti aikoo toimittaa teidät ikävään tilanteeseen», selitti Lolita. »Meidän markkinanäytelmästämme puuttuu erään osan esittäjä, ja äiti on päättänyt valita siihen teidät.»
»Taivas varjelkoon!» huudahti Binoi. »Minä en siihen pysty.»
»Minä sanoin sen äidille heti», virkkoi Lolita nauraen. »Sanoin, ettei ystävänne missään tapauksessa salli teidän esiintyä näytelmässä.»