Krišnadajal oli parhaillaan tulossa kotiin kantaen ruukussaan pyhää Gangesin vettä, yllään liina, johon oli merkitty jumalien nimiä ja toistellen pyhiä loitsuja, kun Gora törmäsi häneen. Gora oli pahoillaan ja kumartui heti anteeksipyytäen koskettamaan isänsä jalkoja, mutta Krišnadajal väistyi loitommaksi, virkkoi nopeasti: »ei haittaa, ei haittaa» ja pujahti hänen ohitsensa hyvin tuntien, että Goran kosketus oli vienyt hänen aamuisen Ganges-kylpynsä koko tehon.
Gora ei ollut milloinkaan otaksunut Krišnadajalin varovaisuuden kohdistuvan erikoisesti häneen, vaan oli katsonut hänen karttelevaisuutensa johtuvan mielettömästä halusta vältellä kaikkia ja kaikkea, sillä pitihän ukko loitolla vaimonsa Anandamojinkin, ikäänkuin hän olisi ollut mikäkin hylkiö, ja tuli tuskin milloinkaan tekemisiin Mohimin kanssa, joka oli aina ylen puuhakas. Ainoa perheen jäsen, jonka kanssa hän seurusteli, oli hänen poikansa tytär Sasi, jolle hän opetti sanskritin tekstejä ja moitteettomia palvontamenoja.
Kun siis Krišnadajal väistyi loitommaksi, Gora vain hymyili isänsä tavoille, jotka olivat vähitellen vieraannuttaneet hänet siinä määrin, että hän oli keskittänyt kaiken hartaan kunnioituksensa epäsovinnaiseen äitiinsä, vaikka ei hyväksynytkään hänen oikeauskoisuudesta poikkeavia tottumuksiansa.
Aamiaisen jälkeen Gora kääri myttyyn vaatekerran, heitti sen olalleen englantilaisten matkailijain tavoin, astui Anandamojin luo ja sanoi: »Minä ajattelen lähteä pois muutamaksi päiväksi. Anna minulle lähtösiunauksesi, äiti.»
»Minne lähdet, poikani?» kysyi Anandamoji.
»En tiedä oikein itsekään», vastasi Gora.
»Onko sinulla suoritettavana jokin tehtävä?»
»Ei tavanomaisessa merkityksessä. Matkani on oma tarkoituksensa.»
Havaitessaan Anandamojin vaikenevan Gora rukoili häntä hartaasti: »Äiti, sinun ei tosiaankaan pidä kieltää. Tunnethan minut riittävän hyvin. Sinun ei tarvitse pelätä, että rupean askeetiksi ja jään lopullisesti tietä kulkemaan. En voi viipyä kauan poissa luotasi, sinä tiedät sen, tiedäthän?»
Gora ei ollut milloinkaan ennen ilmaissut äitiinsä kohdistuvaa kiintymystä niin selvin sanoin, ja sen tehtyään hän tunsi olonsa hieman oudoksi.