Lolita oli tietenkin ylpeäluontoinen ja kuuli ilokseen Binoin puhuvan puuttuvasta itsekunnioituksesta, mutta oman väitteensä heikkouden tuntien hän loukkasi yhä Binoita tarpeettomalla ivailullaan.
»Kuulkaahan», virkkoi Binoi vihdoin. »Minkätähden väittelette yhä? Miksi ette sano: 'Minun toivomukseni on, että otatte osaa tähän näytelmään?' Siinä tapauksessa tuottaisi minulle jonkinlaista iloa, että uhraan omat vakaumukseni teidän pyyntönne vuoksi.»
»Joutavia!» huudahti Lolita. »Miksi sanoisinkaan niin? Jos teillä on jokin vilpitön mielipide, niin miksi toimisittekaan vastoin sitä minun kehoituksestani? Mutta sen täytyy tosiaankin olla oma vilpitön mielipiteenne!»
»Olkoon niin, jos haluatte», sanoi Binoi. »Olkoon varmaa, ettei minulla ole minkäänlaista oikeata mielipidettä, — mutta ellei minun ole lupa uhrata sitä teidän pyyntönne takia, niin sallikaahan ainakin tunnustaa hävinneeni teidän esittämienne perusteiden ja väitteiden vuoksi ja suostua ottamaan osaa näytelmään.»
Baroda-rouvan astuessa samassa huoneeseen Binoi nousi ja kysyi heti: »Suvaitkaa sanoa minulle, kuinka minun tulee menetellä, jotta suoriudun esitettävästäni osasta!»
»Älkää olko ollenkaan huolissanne», vastasi Baroda voitoniloisena. »Me pidämme huolta siitä, että sanat tulevat asianmukaisesti päähänne päntätyiksi. Teidän asiananne on vain käydä säännöllisesti harjoituksissa.»
»Hyvä; niinpä lähden nyt.»
»Ei, ei; teidän pitää jäädä illalliselle», vaatieli Baroda-rouva.
»Ettekö suo minulle anteeksi tänä iltana?»
»En, Binoi Babu; teidän pitää tosiaankin jäädä», sanoi Baroda ollenkaan vääjäämättä.