»Se tarkoittaa», vastasi Binoi, »etten puolestani enää pidä Brahma Samadžiin liittymistä tai sellaisesta ajatuksesta luopumista ylen tärkeänä seikkana».
»Minun tekee mieli tietää», sanoi Gora, »mitä olet ajatellut aikaisemmin ja mitä ajattelet nyt».
Kuullessaan millainen sävy oli Goran äänessä Binoi varustautui jälleen taisteluun ja virkkoi:»Kun aikaisemmin kuulin jonkun kääntyvän brahmoksi, olin kovin vihoissani ja toivoin hartaasti, että jonkinlainen rangaistus kohtaisi sellaista henkilöä. Nyt en enää ajattele niin. Minun nähdäkseni voi mielipidettä vastaan asettaa toisen mielipiteen, väitettä vastaan toisen väitteen, mutta sellaisissa asioissa, jotka koskevat ymmärrystä, on barbaarista yrittää käytellä vihaa rankaisukeinona.»
»Kun siis nyt näet jonkun hindun muuttuvan brahmoksi, sinä et ole enää vihoissasi», huomautti Gora, »mutta jos näet jonkun brahmon tekevän katumusta ja parannusta tullakseen hindulaiseksi, niin koko olemuksesi olisi tulisen närkästyksen vallassa; siinä on nykyisen ja aikaisemman katsantokantasi koko ero».
»Sinä sanot tuon kiukuissasi, asiaa tarkoin harkitsematta», virkkoi
Binoi.
»Minä sanon sinulle mitä parhaimmin sinua kunnioittaen», jatkoi Gora, »että sinun olisi pitänyt menetellä siten — minä olisin sinun sijassasi joka tapauksessa niin menetellyt. Jos kykenisimme vaihtamaan uskonnollisia katsomuksiamme niinkuin kameleontti vaihtaa väriä, niin asia olisi toinen — mutta minä en voi suhtautua kevytmielisesti seikkaan, joka koskee sydäntä. Ellei olisi olemassa minkäänlaista vastustusta ja ellei olisi maksettava veroa jonkinlaisen rangaistuksen muodossa, niin miksi ihminen käyttelisikään koko älyänsä omaksuessaan tai vaihtaessaan uskonnollisia vakaumuksia, jota tapahtumaa täytyy pitää ylen tärkeänä? Meidän tulee suorittaa koe, joka osoittaa, omaksummeko totuuden ehdottomasti vai emmekö. On otettava kantaakseen sen seuraamukset ja siitä koituvat rangaistukset. Tahtoessasi hankkia itsellesi totuuden et voi voittaa jalokiveä maksamatta sen hintaa.»
Väittely alkoi nyt sujua hyvää vauhtia, ja salamat sinkoilivat sanojen iskiessä toisiaan vastaan kiitävien nuolten tavoin.
Kun tätä sanasotaa oli kestänyt kauan aikaa, Binoi vihdoin nousi ja sanoi: »Kuulehan, Gora, sinun olemuksesi ja minun olemukseni välillä on olemassa perustava erotus. Tähän asti se on tukahdutettu — sen aikoessa kohottaa päätänsä minä sen aina kukistin, koska tiesin, että sinä jotakin eroavaisuutta havaitessasi et milloinkaan osannut tehdä sovintoa, vaan hyökkäsit sitä vastaan miekka kohotettuna. Ystävyyttämme säilyttääkseni olen kaiken aikaa tehnyt väkivaltaa omalle luonnolleni. Nyt olen vihdoin tullut käsittämään, ettei siitä ole koitunut mitään hyvää eikä voikaan mitään hyvää koitua.»
»Sano siis, mitä oikeastaan aiot tehdä», virkkoi Gora.
»Seisoa omilla jaloillani!» huudahti Binoi. »Minä en voi enää myöntää, että on oikeus tyynnyttää yhteiskuntaa ihmisuhreilla kuin mitäkin demonia. Ja olipa asiani elää tai kuolla, minä en tahdo vaeltaa maailmassa noiden määräysten silmukka kaulaani heitettynä.»