»Aiotko lyödä demonin oljenkorrella, niinkuin bramaanipoika Mahabharatassa?» ivaili Gora.
»En välitä tietäväni, onnistuuko minun lyödä se oljenkorrellani», vastasi Binoi, »mutta minä en missään tapauksessa tunnusta, että sillä on oikeus käydä minuun käsiksi ja repiä minut kappaleiksi, — en siinäkään tapauksessa, että se on jo saanut minut kynsiinsä».
»Alkaa käydä vaikeaksi seurata ajatustesi juoksua, kun olet alkanut puhua vertauksin!» huudahti Gora.
»Sinun ei ole ollenkaan vaikea minua ymmärtää», vastasi Binoi, »vaikka lieneekin vaikea hyväksyä mitä sanon. Tiedäthän yhtä hyvin kuin minä, kuinka mielettömät ovat ne kahleet, joilla yhteiskuntamme yrittää sitoa meitä, mitä tulee ravinnon nauttimiseen, kosketuksiin ja istumiseen, joissa seikoissa ihmisellä on luonnollinen uskontoon perustuva vapaus. Mutta sinä tahdot myöntää sellaisen julkeuden oikeutetuksi, koska olet itsekin häikäilemätön. Minä puolestani vakuutan sinulle, etten suostu tässä asiassa kenenkään hirmuvaltaan. Minä tunnustan yhteiskunnan minulle asettamat vaatimukset ainoastaan niin kauan kuin yhteiskunta tunnustaa minun sille asettamat vaatimukset. Jos se kieltäytyy pitämästä minua ihmisenä ja tahtoo muovata minut konemaiseksi nukeksi, niin minäkään en suostu palvomaan sitä kukin ja sandelitahtain — minä pidän puolestani sitä rautaisena koneena!»
»Toisin ja lyhyesti sanoen tahdot kääntyä brahmoksi?» tiedusteli Gora.
»En», vastasi Binoi.
»Sinä aiot naida Lolitan?» kysyi Gora.
»Niin aion», vastasi Binoi.
»Tuleeko siitä hindulainen avioliitto?»
»Tulee.»