»Minä aioin vasta sanoa teille, että olen täällä, olen aivan varmaan!» vastasi Binoi.
»Niin, te pujahditte eilen pakoon, vaikka olitte kutsuttuna vieraanamme! Mitä sanotte siitä, jos kehoitan tulemaan aamiaiselle käskemättä?»
»Se tekee asian sitäkin houkuttelevammaksi», vastasi Binoi. »Juomaraha on aina rattoisampi kuin vakinainen palkka.»
Harimohinia tämä keskustelu hämmästytti. Binoi ilmeisesti oli useastikin talossa aterialla, ja Anandamoji ei hänkään näyttänyt olevan huolissaan kastinsa vuoksi. Kaikki tämä ei suinkaan tuntunut Harimohinista mieluisalta.
Barodan lähdettyä huoneesta hän uskalsi epäröiden kysyä: »Didi, eikö miehesi —?»
»Minun mieheni on jyrkkä hindulainen», vastasi Anandamoji.
Harimohini oli kerrassaan ymmällä ja ilmaisi mielentilansa niin selvästi, että Anandamojin täytyi selittää: »Sisareni, niin kauan kuin ihmisten yhteiskunta näytti minusta maailman tärkeimmältä asialta, minä kunnioitin sen sääntöjä, mutta kerran Jumala ilmoitti itsensä minulle sellaisella tavalla, ettei Hän salli minun enää ottavan huomioon yhteiskuntaa. Sen jälkeen kuin Hän itse otti pois kastini, olen lakannut pelkäämästä, mitä toiset voivat minusta ajatella.»
»Entä miehesi?» kysyi Harimohini, joka ei ollut selityksestä ollenkaan viisastunut.
»Mieheni ei siitä pidä», vastasi Anandamoji.
»Entä lapsesi?»