»Minkätähden ette?» kysyi Gora, koko mieli täynnä sotaista henkeä.
»Minkätähden!» huudahti Krišnadajal. »Enkö sanonut sinulle jo taanoin, ettet sinä voi järjestää mitään katumusmenoja?»
»Sanoitte kyllä», myönsi Gora, »mutta ette maininnut minkäänlaista syytä».
»En ymmärrä, minkätähden minun olisi syitä mainittava», vastasi Krišnadajal. »Me olemme sinun vanhempasi ja opettajasi, joita sinun tulee kunnioittaa, ja laki säätää, ettet voi ottaa osaa mihinkään uskonnollisiin menoihin saamatta meiltä siihen lupaa. Tiedäthän, kuinka on laita niiden uskonnollisten menojen, joita on järjestettävä esivanhempien muistoksi?»
»Tiedän; mutta mitä estettä siinä olisi?» kysyi Gora ihmeissään.
»Se on ihan mahdotonta!» huudahti Krišnadajal vihaisesti. »Minä en voi sallia sinun suorittavan niitä menoja.»
»Kuulkaahan», virkkoi Gora tuntien itsensä kovin loukkaantuneeksi, »tämä on oma asiani. Minä ryhdyn katumusharjoitukseen oman itseni puhdistamiseksi, joten on aivan suotta väitellä sitä vastaan ja olla siitä huolissaan.»
»Kuulehan, Gora», sanoi Krišnadajal, »älä huoli muuttaa kaikkea väittelyn esineeksi. Tästä asiasta ei käy väitteleminen. On olemassa paljonkin asioita, joita et vielä kykene käsittämään. Minä sanon sinulle vielä kerran, että erehdyt kovin otaksuessasi päässeesi hindu-uskonnon piiriin. Se ei ole sinun vallassasi, sillä jokainen veripisara suonissasi, koko ruumiisi kiireestä kantapäähän saakka, on sitä vastaan. Sinä et voi yht'äkkiä muuttua hinduksi; halusitpa sitä miten tahansa, se ei kumminkaan ole vallassasi. Hyvän työn tulee alkaa jokaisesta syntymästä.»
»Minä en tiedä mitään jokaisesta syntymästä», virkkoi Gora punastuen, »mutta enkö voi vaatia oikeutenani sitä, mihin veriheimolaisuuteni minut oikeuttaa?»
»Jälleen kiistelyä!» huudahti Krišnađajal. »Etkö häpee vastustaa minua arvelematta? Sinä nimität itseäsi hinduksi, mutta milloin pääsetkään vapautumaan tuosta vieraasta luonnonlaadustasi? Sinun pitää kuunnella mitä sanon ja pidättyä kaikesta tuollaisesta.»