Mutta kaikki itaruuden jäljetkin oli hävitettävä, sillä hänen ei käynyt tarjoaminen jotakin toisella kädellä toisen vaatiessa antia takaisin.
Hän otti esiin paperiliuskan ja kirjoitti siihen voimakkain vedoin:
»Naisille on elämän varsinaisen oleellistamisen tienä kaikkien menestys. Olipa maailma täynnä iloa tai surua — hyveellinen ja siveä nainen hyväksyy sen ja valitsee tärkeimmäksi uskonnolliseksi velvollisuudekseen muovata uskontonsa näkyvään muotoon omassa kodissaan.»
»Olisi hyvä, jos lisäisitte pari sanaa Kailašin suositukseksi», ehdotteli Harimohini sen luettuaan.
»Ei, minä en häntä tunne», virkkoi Gora. »En voi kirjoittaa hänestä mitään.»
Harimohini taittoi kirjeen kokoon erinomaisen huolellisesti, solmi saaliinsa sarin kulmaan ja lähti kotiin. Sutšarita oli yhä vielä Anandamojin ja Lolitan luona, ja Harimohini ajatteli, ettei olisi soveliasta keskustella asiasta siellä, koska Sutšarita voisi kuulla Lolitan ja Anandamojin vastustavan ehdotusta ja alkaisi epäröidä. Tuota peläten hän lähetti Sutšaritalle kirjelapun kehoittaen häntä käymään kotona seuraavana päivänä päivällisen aikaan, koska hänellä oli tärkeä asia hänen kanssaan pohdittavana. Hän lupasi päästää Sutšaritan takaisin Lolitan luo jo saman päivän iltapuolella.
Seuraavana päivänä Sutšarita saapui, mielessään varma päätös tehdä lujaa vastarintaa, koska tiesi tädin alkavan jälleen käsitellä naimisiinmenoa koskevaa kysymystä. Hän oli päättänyt lopettaa koko jutun antamalla erittäin varman ja lopullisen vastauksen.
Aterian jälkeen Harimohini aloitti: »Minä kävin eilen illalla tapaamassa guruasi.»
Sutšaritaa alkoi peloittaa. Oliko täti lähettänyt häntä hakemaan vain saadakseen jälleen solvata Goraa?
»Älä pelkää», virkkoi Harimohini tyynnytellen. »En mennyt sinne hänen kanssaan riitelemään. Olin täällä ihan yksin ja ajattelin, että voisin hyvinkin lähteä kuuntelemaan hänen erinomaisia mielipiteitänsä. Keskustelun kuluessa tuli mainituksi sinun nimesi, ja minä huomasin heti hänen olevan samaa mieltä kuin minä. Hän ei pidä hyvänä, että tytöt pysyvät liian kauan naimattomina. Sanoopa hän niinkin, että pyhät kirjat tuomitsevat sellaisen menettelyn vääräksi. Se voi käydä päinsä eurooppalaisissa perheissä, mutta hindujen keskuudessa se on mahdotonta. Minä puhuin aivan avoimesti Kailašista, ja hän suhtautui nähdäkseni asiaan erittäin järkevästi.»