»Minä en ole hindu!» selitti Gora.
»Et ole hindu!» huudahti Pareš Babu.
»En, minä en ole hindu», jatkoi Gora. »Tänään minulle ilmoitettiin, että olen löytölapsi kapinan ajoilta — isäni oli irlantilainen! Intian ääreltä toiselle ovat nyt kaikkien temppelien ovet minulta suljetut — tänä päivänä ei minulla ole enää sijaa missään hindujuhlassa!»
Pareš Babu ja Sutšarita olivat siinä määrin ymmällä, etteivät osanneet virkkaa mitään.
»Nyt olen vapaa, Pareš Babu!» huudahti Gora »Minun ei tarvitse enää pelätä saastuvani tai joutuvani hylkiöksi — minun ei tarvitse tarkata jokaista askeltani varjellakseni puhtauttani.»
Sutšarita katsahti Goran hehkuviin kasvoihin hänen jatkaessaan: »Pareš Babu, niin kauan kuin kuin olen yrittänyt oleellistaa Intiaa koko elämälläni olen kohdannut esteitä joka käänteessä ja olen yrittänyt päivin öin tehdä noita esteitä palvontani esineiksi. Ja kun olen siten kokenut lujittaa tuon palvonnan perusteita, en ole kyennyt tekemään mitään muuta — siinä oli ainoa tehtäväni. Siitä syystä kävikin niin, että joka kerta, kun näin kasvoista kasvoihin todellisen Intian, käännyin peloissani takaisin. Minä olen muovannut Intian kuvan jäykän ja epäkriitillisen ajatukseni nojalla ja olen koko ajan taistellut kaikkea ympärilläni olevaa vastaan yrittäen säilyttää uskoni kokonaisena ja koskemattomana tuossa valloittamattomassa linnoituksessa! Tänä päivänä on tuo itse sommittelemani linnoitus häipynyt olemattomiin kuin unennäkö, minä olen tullut täysin vapaaksi ja huomaan yht'äkkiä seisovani valtavan totuuden kehässä! Kaikki se, mitä Intiassa on hyvää tai pahaa, kaikki sen ilot ja surut, kaikki sen viisaus ja typeryys, on täydellisyydessään tullut lähelle sydäntäni. Nyt minulla on todellinen oikeus sitä palvella, koska todellinen toiminnan kenttä leviää eteeni — ei enää pelkkänä kuvitelmanani, vaan sinä kenttänä, jolla taistellaan Intian kolmensadan miljoonan lapsen menestyksen puolesta!»
Tuo Goran saavuttama uusi kokemus sai hänet puhumaan sellaisin innoin, ettei Pareš Babu voinut liikutukselta jäädä istumaan. Hän nousi ja jäi seisomaan Goran jatkaessa:
»Voitteko seurata minua, kun yritän kertoa itsestäni? Minä olen vihdoin tänään se, miksi olen öin päivin tahtonut tulla, kumminkaan onnistumatta. Nyt olen todellinen intialainen! Nyt minussa ei ole enää minkäänlaista hindun, muhamettilaisen ja kristityn välistä ristiriitaa. Nyt on jokainen Intian kasti minun kastini, kaikkien ravinto on minun ravintoani! Minä olen vaeltanut useissa Bengalin tienoissa ja olen nauttinut vieraanvaraisuutta kaikkein matalimmissakin maalaiskodeissa — älkää luulko, että olen luennoinut vain kaupunkilaisille kuulijoille — mutta milloinkaan en ole kyennyt istumaan kaikkien viereen tasavertaisesti — kaiken aikaa on ollut olemassa näkymätön eron juopa, jonka yli en ole onnistunut milloinkaan pääsemään. Siitä syystä oli mielessäni eräänlainen tyhjyys, jota yritin eri tavoin saada unohtumaan. Minä yritin saada tuon tyhjyyden näyttämään kauniimmalta koristelemalla sitä kaikenlaisin taiteellisin töin. Koska rakastin Intiaa enemmän kuin itse elämää, en sietänyt minkäänlaista kritiikkiä, joka kohdistui tuntemaani Intian osaan. Nyt, kun minun ei tarvitse enää turhaan yrittää keksiä sellaisia tarpeettomia koristuksia, tunnen jälleen eläväni!»
»Kun saavutamme sen, mikä on totta», huomautti Pareš Babu, »niin sielumme löytää tyydytyksensä epätäydellisyydessäänkin — meidän ei tee mieli pukea sitä valemuotoihin».
»Eilen illalla», sanoi Gora, »rukoilin Jumalaa toivoen saavani tänä aamuna astua uuteen elämään! Minä rukoilin, että kaikki se, mikä oli ollut väärää tai epäpuhdasta ja kietonut elämääni lapsuudesta saakka, täydellisesti häviäisi ja minä syntyisin uudestaan! Jumala ei kuunnellut minun rukoustani ihan siinä mielessä kuin olin tarkoittanut — Hän säpsähdytti minua laskemalla yhtäkkiä käsiini oman totuutensa! En olisi voinut aavistaakaan, että hän pyyhkisi pois kaiken epäpuhtauteni niin perinpohjin. Tänään olen tullut niin puhtaaksi, etten voi pelätä saastuvani kaikkein alhaisimmankaan kastin asumuksissa! Tänä aamuna olen heittäytynyt täysin vilpittömin sydämin Intiani helmaan — vihdoinkin täysin käsittäen, mitä merkitsee äidin syli!»