»Tuollainen pitkä alkulause on ihan tarpeeton», virkkoi Binoi yrittäen nauraa. »Minä en hämmenny siitä, että minulle esitetään epämieluisia kysymyksiä, enkä tee väkivaltaa kenellekään kysyjälle! Te voitte kysyä minulta, mitä teillä on kysyttävänä, olipa se mitä tahansa, aivan turvallisesti.»
»Minä en tahdo syyttää teitä mistään tahallisesta rikkomuksesta», lausui Haran Babu suojelevaan sävyyn, »ja tarpeetonta on teille sanoa, että varomattomuuden hedelmä on useasti täynnä myrkkyä».
»Sen, mikä on tarpeetonta lausua», virkkoi Binoi tuskastuneeseen tapaan, »te voitte jättää sanomatta. Sanokaa minulle ainoastaan se, minkä todella haluatte sanoa».
»Onko oikein», kysyi Haran Babu, »että te, joka olette hindu ettekä voi luopua hindulaisesta yhteiskunnasta, seurustelette Pareš Babun perheessä sillä tavalla, että aiheutuu hänen tyttäriään koskevia juoruja?»
»Kuulkaahan, Panu Babu», sanoi Binoi, »minä en voi ottaa yksin vastatakseni kaikesta siitä, mitä jonkin yhteisön jäsenet suvaitsevat jaaritella jossakin erikoisessa tapauksessa — se riippuu suuressa määrin itsensä ihmisten laadusta. Jos teidän Brahma Samadžinne jäsenten on mahdollista puhua Pareš Babun tyttäristä sillä tavalla, että syntyy häpeänhälinää, niin asia on häpeäksi Samadžillenne enemmän kuin heille.»
»Jos joku tyttö saa lähteä äitinsä suojista ja matkustaa yksin jonkun sivullisen keralla höyrylaivassa, eikö yhteisöllä ole oikeus pohtia asiaa? Vastatkaa tähän kysymykseen!»
»Jos asetatte jonkin puhtaasti ulkonaisen tapahtuman samaan tasoon kuin sisäisen elämän virheen, niin minkätähden luovuittekaan itse hindulaisesta yhteiskunnasta ja muutuitte brahmoksi?» kysyi Binoi. »Olkoonpa tapahtunut mitä tahansa, minun nähdäkseni ei ole syytä kiistellä näistä asioista. Minä voin aivan hyvin puolestani määritellä oman velvollisuuteni, ja te ette kykenisi siinä suhteessa minua ollenkaan auttamaan.»
»Minä en halua sanoa teille enää kovinkaan paljoa», vastasi Haran Babu. »Minulla on yksi ainoa sana vielä teille lausuttavana, nimittäin se, että ellette tästä lähtien pysyttele sieltä poissa, menettelette kovin väärin. Pareš Babun perheessä seurustelemalla olette aiheuttanut ainoastaan häiriötä, ja kukaan teistä ei tiedä, millaista vahinkoa olette siten tuottanut heille kaikille.»
Haran Babun lähdettyä Binoi tunsi mielensä epäilysten raatelemaksi. Jalo ja vilpitön Pareš Babu oli lausunut sekä hänet että Goran tervetulleeksi ilmeisen lämpimästi, Binoi oli kenties toisinaan liikkunut perheen keskuudessa vapaammin kuin hänellä oikeastaan olisi ollut lupa, mutta Pareš Babu oli aina suhtautunut häneen huomaavasti ja lämpimästi; tästä brahmokodista Binoi oli löytänyt paremman suojan kuin mistään muualta, ja se oli vastannut siinä määrin hänen omaa olemustaan, että hän oli heihin kaikkiin tutustuttuaan tuntenut elämänvoimiensa nimenomaisesti lisääntyvän. Ja niinkö oli käynyt, että perheessä, josta hän oli löytänyt turvapaikan ja jossa hänen osakseen oli tullut sanomattoman paljon lämpöä ja onnea, hänen muistonsa aiheutti pelkkää tuskaa? Oli siis hänen syynsä, että moitteen tahra oli osunut Pareš Babun tyttäriin! Ja hän siis oli aiheuttanut Lolitalle sellaista elinkautista nöyryytystä! Oliko sellainen rikos mitenkään korvattavissa? Voi kovaa onnea! Millaisia kamalia esteitä kohottaakaan totuuden tielle se, mitä yhteiskunnaksi nimitetään! Lolitan ja Binoin liittoa ei estänyt mikään todellinen syy. Jumala, heidän molempien sydämen sisäinen valtias, tiesi, kuinka aulis Binoi oli uhraamaan koko elämänsä Lolitan onnen ja menestyksen hyväksi — eikö Hän ollutkin alun pitäen vetänyt Binoita hänen luoksensa? — ja Hänen iäisiin säädöksiinsä ei sisältynyt minkäänlaista estettä. Oliko se Jumala, jota Brahma Samadžissa palvoivat Panu Babun laiset henkilöt, joku toisenlainen olento? Eikö Hän ollut ihmisten sydänten ohjaaja? Jokin kaamea kielto yrittää uhkaavana estää heidän liittoansa. Mutta jos Binoi kuuntelisi ainoastaan yhteiskunnan käskyjä eikä kaikkien ihmisten sydänten valtiaan määräyksiä, eikö sellainen kielto olisi synnillinen? Mutta kenties olikin sellainen kielto kaikkein painokkain, kun oli kysymyksessä Lolita! Ja sitäpaitsi Lolitan tunne saattoi olla — mutta ahdistavista epäilyksistä ei tullut loppuakaan.