Gora vastasi naurahtamalla, ja Mohim jatkoi: »Sinä naurat, niinkö? Sinä ajattelet, ettei dada ole vielä juttua unohtanut! Mutta salli minun sanoa, ettei tytär ole mikään unennäkö — minä alan havaita, että hän on erinomaisen todellinen olio, jota et niinkään hevin unohda! Älä naura, Gora, asia on nyt lopullisesti päätettävä.»
»Tässä on läsnä se mies, josta asian päättäminen joka suhteessa riippuu!» huudahti Gora.
»Mitä hittoa!» väitti vastaan Mohim. »Kuinka voitkaan otaksua, että mies, joka on täysin epäröivä, voisi asian ratkaista? Kun olet kerran saapunut, niin sinun tulee ottaa tehtävä suorittaaksesi.»
Binoi oli juhlallisesti vaiti yrittämättä sanoa mitään siinäkään tapauksessa, että laskettiin leikkiä hänen kustannuksellaan, ja Gora, joka arvasi, että jossakin piili vaikeus, virkkoi: »Minä voin ottaa huolekseni kutsukirjeiden lähettämisen, vieläpä leivosten ja makeisten tilaamisenkin, ja olen sitäpaitsi valmis palvelemaan vihkimisjuhlallisuuden kestäessä, mutta en voi ottaa vastatakseni siitä, että Binoi nai tyttäresi. Minä itse en ole läheisissä suhteissa siihen, joka on vastuussa kaikesta tästä lemmentouhusta — minä pysyttelen turvallisen välimatkan päässä ja tervehdin kunnioittavasti loitolta.»
»Älä vain luulekaan, että hän sinua säästää, vaikka pysytteletkin loitolla», virkkoi Mohim. »Kukaan ei tiedä, milloin hän yllättää sinut saapumalla vieraaksesi. Minä en tiedä, mitä hän sinun varallesi suunnittelee, mutta sen tiedän, että hän on saattamassa Binoita pahoihin selkkauksiin. Minä vakuutan sinulle, että joudut katumaan, ellet itse puutu toimien asiaan, vaan jätät kaikki lemmenjumalan huomaan.»
»Minä kadun mielelläni, etten ole ottanut kannettavakseni vastuuta, joka ei minulle kuulu», nauroi Gora, »koska joutuisin katumaan vieläkin katkerammin, jos sen asiakseni ottaisin. Tekee mieleni välttää sellaista kohtaloa.»
»Tahdotko siis seisoa ja mitään virkkamatta katsella, kuinka bramaanin poika tuhlaa kunniansa, kastinsa ja arvonsa?» kysyi Mohim. »Sinä luovut ravinnostasi ja unestasi saadaksesi toisia ihmisiä säilymään hyvinä hindulaisina, mutta nyt on paras ystäväsi hylkäämässä kastinsa ja yhtymässä naimaliiton nojalla brahmoperheeseen, joten sinä et voi enää näyttää kasvojasi julkisesti. Sinä olet kenties minulle vihainen, Binoi, mutta on olemassa yltäkyllin sellaisia henkilöitä, jotka ovat valmiit sanomaan kaiken tämän Goralle sinun selkäsi takana, onpa heitä niinkin paljon, että he innoissaan toisiinsa kompastelevat. Minä sanon sen sinun läsnäollessasi, ja se on hyväksi kaikille asianosaisille. Jos huhu on väärä, sano niin, ja asia päättyy siihen, mutta jos se on tosi, tee kerta kaikkiaan mitä tehtävä on.»
Mohimin poistuttua Binoi ei virkkanut mitään, mutta Gora kääntyi hänen puoleensa ja kysyi: »Mitä, Binoi, mitä tämä kaikki merkitsee?»
»On vaikeata selittää mitään kunnollisesti viittaamalla vain muutamiin huhun kertomiin», sanoi Binoi, »joten olin päättänyt kertoa koko asian vähin erin, mutta tässä maailmassa ei mikään käy niinkuin toivoo — tapahtumat näyttävät aluksi liikkuvan hiljaa, kuin saalistansa väijyskelevät tiikerit, ja sitten ne yht'äkkiä, aavistamatta, iskevät niskaamme. Huhut näyttävät nekin aluksi vain kyteilevän, mutta sitten ne äkkiä leimahtavat liekkiin, ja niitä on mahdoton enää sammuttaa. Siitä syystä minä toisinaan ajattelen, että ihmisen täytyy pysyä ihan liikkumatta, jos tahtoo olla vapaa.»
»Missä onkaan vapaus, jos sinä yksin pysyt liikkumatta?» kysyi Gora nauraen. »Jos muu maailma pitää soveliaana pysyä liikkeessä, niin kuinka se sallisikaan sinun olla alallasi? Todellisuudessa käy ihan toisin, sillä kun maailma on työssä ja sinä yksin pysyttelet joutilaana, niin havaitset vain tulevasi petetyksi. Senvuoksi sinun tulee olla varuillasi, jottei tarkkaavaisuutesi häiriydy ja jottet havaitse itseäsi epävalmiiksi kaiken muun liikkuessa.»