»Hyvä», virkkoi Gora, »minä kuulustelen kirjanoppineiden mielipidettä.»
»Sinun ei tarvitse mitään kuulustella», huomautti Krišnadajal. »Minä voin sinulle vakuuttaa, ettei tässä tapauksessa ole mikään katumusharjoitus tarpeen.»
Gora ei ollut voinut milloinkaan käsittää, minkätähden Krišnadajal, joka itse erinomaisen tarkoin noudatti kaikkia puhtaussääntöjä, ei milloinkaan suvainnut mitään sellaista sääntöä Goraan sovellettavan — hän ei ainoastaan kieltäytynyt antamasta suostumustaan, vaan kerrassaan vastustikin kaikkia Goran toimenpiteitä, jotka tähtäsivät oikeaoppisten menojen noudattamiseen.
Anandamoji oli ajatellut sijoittaa Binoin istumaan Goran viereen aterialla, mutta Gora kehoitti: »Äiti, sijoita Binoi hieman kauemmaksi!»
»Miksi niin, mitä vikaa Binoissa on!» huudahti Anandamoji.
»Binoissa ei ole mitään vikaa», vastasi Gora, »vika on minussa. Minä olen joutunut epäpuhtaisiin kosketuksiin.»
»Se ei haittaa», vastasi Anandamoji, »Binoi ei sellaisista asioista välitä».
»Jos Binoi ei välitäkään, niin minä välitän», sanoi Gora.
Lähdettyään aterian jälkeen ylimmän kerroksen huoneeseen molemmat ystävykset tuskin tiesivät mitä sanoa. Binoi ei käsittänyt, kuinka esittäisi Goralle asian, joka oli ollut ylinnä hänen mielessään kuluneen kuukauden aikana. Goran mielessä liikkui Pareš Babun perheeseen kohdistuvia kysymyksiä, mutta hän ei niitä ilmaissut, odottihan vain, että Binoi alkaisi asiasta puhua. Hän oli tosin kysynyt Pareš Babulta, kuinka hänen tyttärensä voivat, mutta se oli tapahtunut vain kohteliaisuuden vuoksi. Hänen teki kovin mieli kuulla muutakin kuin että he jakselivat hyvin.
Samassa tuli huoneeseen Mohim ankarasti huohottaen portaiden vaatiman ponnistuksen vuoksi. Voidessaan jälleen hengitellä hän virkkoi: »Kuulehan, Binoi, me olemme odotelleet Goraa koko tämän ajan. Nyt, kun hän on tullut, ei käy asiaa enää tuonnemmaksi siirtäminen. Määrätään päivä heti. Mitä arvelet sinä, Gora? Tiedäthän, mitä tarkoitan?»