»Toivon saavani valmistautua seurakuntaan liittymään sunnuntaina, ylihuomenna», sanoi Binoi. »Jos siis Pareš Babu -—»
»Ei», keskeytti Pareš Babu, »minä en voi suostua olemaan välittäjänä asiassa, josta perheeni voi toivoa koituvan itselleen jonkinlaista hyötyä. Teidän tulee kääntyä suoraan Brahma Samadžin puoleen.»
Binoi tunsi yht'äkkiä rohkeutensa vaipuvan, sillä hän ei ollut vielä ehtinyt niin pitkälle, että olisi halunnut kaikkia muodollisuuksia noudattaen anoa seurakunnan jäseneksi pääsemistä Brahma Samadžin viranomaisilta — varsinkaan, kun tiesi juuri niiden henkilöiden liittäneen toisiinsa hänen ja Lolitan nimen. Kuinka hän voisikaan ajatella anomuskirjelmän sepittämistä, ja millä kielellä hän sen kirjoittaisi? Kuinka hän voisikaan julkisesti esiintyä kirjeen ilmestyttyä brahmolehdissä? Lukisihan kirjeen Gora, ja Anandamojikin sen lukisi! Sitäpaitsi se ei esiintyisi täydessä laajuudessaan, joten hindulaiset lukijat näkisivät vain Binoin hartaasti haluavan päästä Brahma Samadžin jäseneksi, mikä olisi vain puolittain tosi otaksuma. Ellei toisiakin tosiasioita ilmaistaisi, Binoi ei voisi salata häpeäänsä.
Huomatessaan Binoin olevan vaiti Bordašundari kävi levottomaksi ja virkkoi: »Ah, minä ihan unohdin. Binoi Babu ei tietenkään tunne ketään muita Brahma Samadžin jäseniä kuin meidät. Mutta mitäpä tuosta, voimmehan me asian järjestää. Minä lähetän heti Panu Babua noutamaan. Ei ole paljon aikaa hukattavana. Sunnuntai on aivan lähellä.»
Samassa kulki oven ohi Sudhir, joka oli menossa yläkertaan, ja Bordašundari huusi hänelle: »Kuulehan, Sudhir, Binoi liittyy sunnuntaina Brahma Samadžiin.»
Sudhir oli mielissään. Hän oli sydämessään aina erinomaisesti ihaillut Binoita, ja se ajatus, että Binoi liittyisi heidän Samadžiinsa, täytti hänen mielensä ilolla. Hän oli aina pitänyt ylen järjettömänä, että mies, joka osasi kirjoittaa englanninkieltä niin mainiosti kuin Binoi ja oli niin älykäs ja sivistynyt, ei kuulunut Brahma Samadžiin. Hänen sydäntään paisutti ylpeys, kun hän näki tämän uuden todistuksen, etteivät Binoin kaltaiset henkilöt voineet elää onnellisina hänen yhteisönsä ulkopuolella, ja hän virkkoi: »Mutta kuinka se voidaan järjestää sunnuntaiksi? Ettehän voi levittää tietoa kyllin laajalle?» Sudhir näet olisi mielellään nähnyt Binoin seurakuntaan-liittymisen muodostuvan tapahtumaksi, jota sopi osoittaa esimerkkinä kaikille.
»Ei, ei!» huudahti Bordašundari, »se voidaan varsin hyvin toimittaa sunnuntaina. Mene joutuin, Sudhir, kutsumaan Panu Babua.»
Se onneton olento, jonka riemastunut Sudhir näki tekevän kaikille ilmeiseksi Brahma Samadžin voittamatonta mahtia, tunsi itsensä kovin mitättömäksi. Samat seikat, jotka väittelyn ja järkeilyn kestäessä eivät näyttäneet kovinkaan merkittäviltä, saivat hänet tuntemaan olonsa sangen tukalaksi, kun niiden todellinen merkitys kävi ilmi.
Kun tuli puheeksi Panu Babun kutsuminen, Binoi alkoi tehdä lähtöä, mutta Bordašundari ei tahtonut päästää häntä menemään, vaan pakotti jäämään sanoen, että Panu Babu saapuisi tuossa paikassa, joten Binoin ei tarvinnut kauan odottaa.
Mutta Binoi virkkoi puolustellen: »Ei, suokaa anteeksi, minun täytyy nyt lähteä.»