»Minun olopiiriini kuuluvat ihmiset nimittävät minua kristityksi», sanoi Anandamoji. »Minä en milloinkaan istuudu aterioimaan heidän kanssaan heidän suorittaessaan sosiaalisia tehtäviä, mutta enpä käsitä, minkätähden minun tulisi hyväksyä heidän sommittelemansa itseäni koskeva määritelmä. Pidän vääränä yrittää paeta siitä asemasta, jonka katson ainoaksi oikeaksi.»
Binoi aikoi vastata, mutta Anandamoji esti hänet puhumasta itse jatkaen: »Kuulehan, Binoi, minä en salli sinun käydä tästä kiistelemään, se ei ole mikään kiistan asia! Luuletko voivasi salata minulta kaikki? Minä huomaan, että yrität pakostakin pettää itseäsi sen tekosyyn nojalla, että kiistelet kanssani. Mutta älä yritäkään pettää itseäsi niin vakavassa ja tärkeässä asiassa!»
»Äiti», virkkoi Binoi, katse toisaalle suunnattuna, »minä olen jo lähettänyt kirjeen ja varmasti luvannut liittyä Samađžiin sunnuntaina.»
»Siihen emme voi milloinkaan suostua», sanoi Anandamoji kulmiaan kurtistaen. »Jos selität tilanteen Pareš Babulle, niin hän ei missään tapauksessa sinua kohtuuttomasti pakota.»
»Pareš Babu ei ilmaissut mitään innostusta tämän asian johdosta», kertoi Binoi. »Hän ei ole mukana koko toimituksessa.»
»Niinpä sinun ei tarvitsekaan olla siitä huolissasi», huudahti
Anandamoji keventynein mielin.
»Ei, äiti», huusi Binoi, »ei voi olla puhettakaan peräytymisestä nyt, kun kerran olen antanut sanani. Ei missään tapauksessa.»
»Oletko puhunut siitä Goralle?» kysyi Anandamoji.
»En ole nähnyt Goraa päätöksen teon jälkeen», vastasi Binoi.
»Mitä, eikö Gora ole kotona?» kysyi Anandamoji.