»Ei», vastasi Binoi. »Minulle sanottiin, että hän on lähtenyt
Sutšaritan luo.»
»Niinkö? Mutta kävihän hän siellä jo eilen!» huudahti Anandamoji ihmeissään.
»Hän on siellä tänäänkin», huomautti Binoi.
Hänen puhuessaan kuuluivat pihamaalle saapuvan kantotuolit, ja Binoi, joka otaksui tulijan joksikin Anandamojin naissukulaiseksi, lähti huoneesta.
Mutta tulija olikin Lolita, joka nyt kunnioittavasti tervehti Anandamojia. Hänen saapumisensa oli ihan odottamaton, ja silmäillessään hämmästyneenä Lolitan kasvoja Anandamoji ymmärsi hänen tulleen niiden vaikeuksien vuoksi, joita johtui Binoin Samadžiin liittymisestä ja muista sen asian yhteydessä olevista seikoista.
Anandamoji tahtoi saada asian sopivasti alulle ja virkkoi: »Olen erittäin iloinen, kun tulet luokseni, maammoseni. Binoi oli täällä aivan äsken ja kertoi liittyvänsä huomenna seurakuntaanne.»
»Minkätähden hän siihen liittyy?» kysyi Lolita kärsimättömästi. »Onko se hänelle mitenkään erikoisen välttämätöntä?»
»Eikö siis ole mitään välttämättömyyttä olemassa?» kysyi Anandamoji hämmästyneenä.
»Ei minun tietääkseni!» vastasi Lolita.
Anandamoji, joka ei käsittänyt, mitä Lolita tarkoitti, ei virkkanut mitään, katsahtihan vain häneen kysyvästi.