"Me emme nyt menekään Ghazipuriin", jatkoi Ramesh. "Olen päättänyt aloittaa ammattini harjoittamisen Benaresissa. Suostutko siihen?"
"En, minä menen Ghazipuriin", vastasi Kamila kohottamatta katsettansa
Tshakrabarttin matkalaukusta. "Minä olen jo koonnut kaikki tavarani."
"Lähdetkö sinne yksin?" kysyi Ramesh, jota Kamilan päättävä kieltäytyminen kummastutti.
"Enpä tietenkään; onhan siellä setä — —" Samassa hän loi ukkoon lempeän silmäyksen.
Tshakrabarttille tilanne oli hieman kiusallinen. "Lapsukaiseni", huomautti hän, "jos asetatte minut etusijalle, niin teette Ramesh Babun mustasukkaiseksi." Mutta Kamila toisti vieläkin: "Minä menen Ghazipuriin." Äänen sävy ilmaisi, että hän katsoi voivansa toimia, miten mieli teki.
"Olkoon menneeksi, setä", virkkoi Ramesh, "valitaan Ghazipur."
Illalla taivas kirkastui sateen jälkeen, ja Ramesh istui vielä kauan kuutamossa mietiskellen. "Tällä tavoin asia ei voi jatkua", sanoi hän itsekseen. "Tilanne saattaa käydä mahdottomaksi, jos Kamila kääntyy kapinalliseksi. En käsitä, kuinka voin alkaa elää hänen kanssaan samalla säilyttäen välttämättömän etäisyyden. En voi tätä enää jatkaa. Kamilahan on todellakin vaimoni. Minä olen alusta asti pitänyt häntä vaimonani eikä minun tarvitse arkailla, vaikka emme olekaan suorittaneet määrättyjä menoja. Itse Kuolema antoi hänet minulle ja yhdisti meidät toisiimme tuona yönä hiekkasärkällä, ja hän on epäilemättä kaikkia maallisia pappeja voimallisempi!"
Hänen ja Hemnalinin välillä oli vihollisarmeija täysissä varuksissaan. Hänen olisi pitänyt raivata itselleen tie esteiden, epäilysten ja häpeän halki, ennenkuin olisi voinut pää pystyssä astua neidon eteen, ja hän säikkyi ajatellessaan suoritettavia taisteluita. Millaiset olivatkaan hänen voitontoiveensa? Miten hän voi todistaa syyttömyytensä? Ja vaikka voisikin sen todistaa, karttaisi yhteiskunta sittenkin hänen seuraansa; ja seuraukset olisivat Kamilalle niin tuhoisat, että tämä tie oli mahdoton. Pelkuruudesta ja epäröinnistä oli siis tehtävä loppu! Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ottaa Kamila todellakin vaimoksensa. Hemnalini varmaan ajatteli häntä nyt inhoten, ja tämä inho taivuttaisi häntä suostumaan jonkin toisen kosijan morsiameksi. Ramesh huokasi ja luopui kaikista Hemnalinia koskevista toiveistansa.
YHDESNELJÄTTÄ LUKU
"Hei, Umesh", huudahti Ramesh, "mihin sinä lähdet?"