Vaikka tuo saattoikin kuulua rauhoittavalta, oli Rameshin toivorikas mieliala sittenkin samentunut: hän tunsi ilkeätä painostusta, ja näytti siltä, kuin olisi jokin paha henki estänyt häntä pääsemästä Kamilan luo. Nyt saapui Umesh.
Poika sai vapaasti liikkua _zenana_ssa, ja Sailadzha oli häneen kovin mieltynyt.
Nähdessään hänen tulevan Sailadzha kiiruhti ovelle varoittaakseen häntä herättämästä pienokaista. Hänen ihmeeksensä poika kysyi, missä Kamila oli.
"Hyvänen aika, sinähän lähdit täältä hänen kanssaan eilen!" sanoi Sailadzha. "Minä ajattelin illalla lähettää Latsminian hänen luoksensa, mutta Umin sairastuminen teki sen mahdottomaksi."
"Eikö hän olekaan täällä?" sai Umesh vaivoin sanotuksi.
"Mitä ajatteletkaan?" huudahti Saila. "Missä olet yösi viettänyt?"
Umesh: "Maammoseni ei sallinut minun jäädä luoksensa. Kotiin saavuttuamme hän lähetti minut Sidhu Babun luo näytöstä katselemaan."
Saila: "Sinäpä soma veikko! Entä Bishan?"
Umesh: "Bishan ei tiedä mitään. Hän on juonut liian paljon totia eilen illalla."
Saila: "Kutsu tänne mieheni. Pidä kiirettä."