Oli tullut sen päivän aatto, jolloin Mukunda Babun piti lähteä Mirutiin. Koko perhekunnan oli määrä matkustaa hänen mukanansa, ja kaikki oli valmiina ja kunnossa. Kamila toivoi hartaasti, että tapahtuisi jotakin odottamatonta, mikä estäisi matkan, ja rukoili palavasti, että tohtori Nalinaksha saapuisi ainakin vielä kerran potilaansa luo, mutta molemmat toivelmat pettivät.
Nabinkali pelkäsi keittäjättärensä pääsevän karkuun matkavalmistusten hälinässä, oli jo useita päiviä pitänyt Kamilaa alinomaa silmällä ja määrännyt hänet jokaisena vapaana hetkenä matkatavaroita järjestelemään.
Kamilalla oli jäljellä vain se epätodennäköinen toivo, että sattuisi sairastumaan niin kovasti, että Nabinkalin olisi pakko jättää hänet. Samalla hän ajatteli sitä mahdollisuutta, että hänen luoksensa kutsuttaisiin eräs tunnettu tohtori. Sairaus saattaisi johtaa kohtalokkaaseen päätökseen, mutta Kamila sulki silmänsä ja kuvitteli kuolevansa tyytyväisenä, kunhan saisi kunnioittavasti heittäytyä lääkärin jalkoihin.
Nabinkali vaati lähdön edellisenä iltana Kamilan omaan huoneeseensa nukkumaan ja ajoi seuraavana aamuna itse hänen kanssaan asemalle. Mukunda Babun piti matkustaa toisessa luokassa; Nabinkali ja Kamila sijoittuivat alemman luokan naistenosastoon.
Juna lähti Benaresista. Se mylvi kuin raivostunut norsu, joka lähtee hävitysretkellensä, ja Kamila oli tuntevinaan, kuinka hurjan eläimen torahampaat raatelivat hänen sieluansa. Hän tuijotteli kaipaavin katsein ulos ikkunasta, kunnes Nabinkali keskeytti hänen haaveensa tiedustelemalla betelrasiaansa.
Kamila haki rasian esille, mutta Nabinkali oli tuskin ehtinyt sen avata, kun alkoi purkaa kiukkuansa:
"Sitähän jo ajattelinkin! Olet unohtanut sideaineen! Mitä nyt teen! Mistään ei tule mitään, ellei aina ole itse pitämässä silmällä. Sinä olet tehnyt sen tahallasi, vain minun harmikseni! Yrität provoseerata! Toisella kerralla ei vihanneksissa ole suolaa, toisella kerralla maito maistuu ruukulta! Luuletko, ettei minulla ole mitään keinoa sinun juoniasi vastaan? Odotahan, kun päästään Mirutiin, niin saat nähdä, kenen kanssa olet tekemisissä!"
Junan vieriessä sillan yli Kamila kumartui vaununikkunasta katsomaan viimeisen kerran pyhää kaupunkia, joka lepäsi siinä Gangesin rannalla.
Hänellä ei ollut aavistustakaan, missä Nalinaksha asui, mutta kun juna kiiti eteenpäin ja Kamilan silmien ohi liukuivat ghâtit (kylpyportaat), asumukset ja sakaraiset temppelit, näytti hänen, Nalinakshan, läsnäolo pyhittävän niitä kaikkia.
"Hyväinen aika, miksi tuolla tavalla kurkottelet?" huudahti Nabinkali.
"Luuletko olevasi lintu ja voivasi pyrähtää lentoon?"