"Teidän ei kannata sulkeutua kammioonne ja suotta yrittää opetella omin päin", virkkoi Hemnalini. "Tulkaa mieluummin tänne harjoittelemaan. Minä ymmärrän asiaa hieman ja voin luullakseni olla teille avuksi."
"Minä olen kovin kömpelö", vastasi Ramesh, "kärsivällisyytenne joutuu kovalle koetukselle."
"Sen, mitä osaan, minä opetan teille", sanoi Hemnalini, "vaikka ette olisikaan taitava."
Pian kävi ilmi, ettei Ramesh ollut esiintynyt itseänsä kömpelöksi. Innostuneenkin opettajan oli vaikea saada hänen päähänsä aavistustakaan musiikista. Olemme nähneet henkilön, joka ei osaa uida, putoavan lammikkoon ja huitovan käsin ja jaloin kuin mieletön. Sellainen tapaus antaa meille jonkinlaisen käsityksen Rameshin järjestyksettömistä ponnistuksista, vaikka tässä tapauksessa olikin vettä vain korkeintaan polviin saakka. Hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä kunkin sormen oli tehtävä; hän iski silmää räpähdyttämättä väärän äänen jokaisessa tahdissa; sointu ja epäsointu olivat hänelle sama asia, ja hän rikkoi ylevän aavistamattomasti kaikkia sääntöjä. Kun Hemnalini huudahti: "Mitä teettekään, sehän on kaikki ihan väärin!" niin hän ehdätti korjaamaan virhettänsä tekemällä toisen. Vakaa, vääjäämätön miehemme ei kuitenkaan hevillä irroittanut kättänsä auran kahvasta. Niinkuin höyryjyrä kulkee tyynesti kulkuansa välittämättä siitä, mitä sen alle murskautuu, niin vyöryi Ramesh vastustamattomasti ja häikäilemättä onnettomien urkujensa koskettimiston yli.
Hemnalini nauroi hänen virheillensä, ja hän itse nauroi mukana. Hemnalinia huvitti hänen harvinainen kykynsä menetellä säännöllisesti väärin. Rakkaus osaa iloita erehdyksistä, epäsoinnuista ja taitamattomuudestakin. Äidinrakkaus kuohuu yli äyräittensä, kun lapsi kävelemään opetettaessa astuu mahdottomia askeleita, ja Rameshin tavaton epämusikaalisuus herätti Hemnalinissa salaista riemastusta.
Ramesh sanoi pari kertaa: "Teidän on hyvä nyt nauraa, mutta olettehan itsekin tehnyt virheitä opetellessanne?"
"Epäilemättä", vastasi Hemnalini, "mutta totta puhuen, Ramesh Babu, en läheskään niin paljon kuin te."
Rameshia ei masentanut mikään; hän vain nauroi ja alkoi jälleen alusta. Annada Babu, kuten sanottu, ei ollut mikään musiikin tuntija, mutta toisinaan hänen kasvoihinsa kohosi tärkeä ilme, hän heristi korviansa ja virkkoi: "Sanokaa mitä tahdotte, Rameshista tulee tuossa paikassa mestari."
Hemnalini: "Epäsointujen mestari."
Annada Babu: "Eikö mitä, hän on edistynyt kelpo tavalla ensi kuulemastani. Saat olla varma siitä, että jos Ramesh jatkaa harjoituksiansa, niin hänestä koituu ajan pitkään kelpo soittoniekka. Siihen tarvitaan vain alinomaista harjoitusta. Kunhan nuotit on opittu, käy kaikki ihan itsestään."