Vihkiminen tapahtui asianmukaisessa järjestyksessä, mutta Ramesh jätti pyhän kaavan kunnolla lausumatta, sulki silmänsä, kun tuli "hyväenteisen katseen hetki" (se hetki, jolloin sulhanen ja morsian ensi kerran toisensa näkevät), käyskeli allapäin kuin uhriteuras, piti häähuoneessa, ilon ja leikinlaskun kaikuessa, huulensa tarkoin suljettuina, makasi koko yön selin tyttöön ja lähti morsiuskammiosta aamulla ani varhain.

Kaikista juhlamenoista suoriuduttua seurue lähti matkaan, yhdessä venheessä naiset, toisessa vanhemmat miehet, sulhanen ja nuoremmat miehet kolmannessa; soittajat, jotka olivat pitäneet huolen häämusiikista, sijoitettiin neljänteen, ja he kuluttelivat omaa ja toisten aikaa soittelemalla kaikenlaisin lauluja ja pieniä kappaleita.

Koko päivän vallitsi sietämätön helle. Taivas oli pilvetön, mutta taivaanrantaa verhosi kevyt harmaja sumu. Rannan puut seisoivat kaameina, lyijynkarvaisina. Yksikään lehti ei liikahtanut. Soutajat hikoilivat ankarasti. Auringon ollessa vielä taivaanrannan yläpuolella venhemiehet sanoivat Bradzha Mohanille: "Meidän on laskettava maihin tässä; seuraavaan soveliaaseen paikkaan on peninkulmia."

Mutta Bradzha Mohan tahtoi päästä perille mahdollisimman pian.

"Tänne emme voi jäädä", sanoi hän, "iltayöstä paistaa kuu; me jatkamme matkaa Baluhataan ja laskemme siellä maihin. Minä pidän huolta siitä, ettei teille koidu asiasta vahinkoa."

Miehet lähtivät soutamaan eteenpäin. Toisella puolen näkyi helteessä kimaltelevia hiekkasärkkiä, toisella puolen korkea sorainen ranta. Kuu tuijotteli sumun halki jäykin katsein kuin juopuneen silmä. Taivas oli yhä pilvetön. Sitten keskeytti hiljaisuuden yht'äkkiä kumea jyrinä, ikäänkuin ukkonen. Katsoessaan taaksensa matkustajat näkivät korkean, taajan joukon katkenneita oksia, heinä- ja olkitukkoja ikäänkuin valtavan luudan lakaisemina liikkumassa heitä kohti.

Kuului hurjia huutoja: "Istukaa hiljaa! Pitäkää kiinni! Pitäkää kiinni!
Taivas varjelkoon! Apua!"

Siitä, mitä sitten tapahtui, ei koskaan saada tietoa.

Tuulenpyörre, joka nyt, kuten tavallisesti, noudatteli kapeata hävitysuraa, repi ja kaatoi kaikki, mitä sen tielle sattui, osui venheisiin, ja seuraavassa silmänräpäyksessä oli onneton pikku laivue olemattomissa.

KOLMAS LUKU