Ramesh: "Ei, oikeastaan ei, mutta — —"
Bradzha Mohan: "Oletko puhunut asiasta tytön vanhemmille? Onko se kaikin puolin päätetty?"
Ramesh: "Minä en ole siitä vielä puhunut, mutta — —"
Bradzha Mohan: "Vai et ole puhunut? No, kun et ole vielä mitään sanonut, voit hyvinkin hieman jatkaa vaikenemistasi."
Lyhyen vaitiolon jälkeen Ramesh ampui viimeisen panoksensa. "Tekisin hänelle vääryyttä, jos naisin jonkin toisen, tytön."
"Tekisit vielä suurempaa vääryyttä, jos kieltäytyisit naimasta morsiamen, jonka olen sinulle valinnut", vastasi Bradzha Mohan.
Rameshilla ei ollut enää mitään sanottavaa; hän voi ainoastaan toivoa, että jokin odottamaton tapaus estäisi suunnitellun naimisen.
Astrologien lausunnon mukaan oli määrättyä hääpäivää seuraava koko vuosi epäsuotuisa, ja Rameshin mieleen johtui, että hän tuon kohtalokkaan päivän ohi päästyä saisi kokonaisen vuoden lykkäyksen.
Morsian asui eräällä kaukaisella paikkakunnalla, johon pääsi vain virtaa pitkin kulkien. Siinäkin tapauksessa, että kulki lyhyintä tietä, käyttäen hyväkseen oikokanavia, kului matkaan kuitenkin kolme neljä päivää. Bradzha Mohan varasi hyvän määrän aikaa sattumien varalle, ja seurue lähti matkaan, vaikka määrättyyn hääpäivään oli vielä viikko. Lähtöpäivän olivat tähdistäkatsojat havainneet suotuisaksi. Tuuli suosi heitä pitkin matkaa, ja he saapuivat Simulghataan jo kolmantena päivänä, joten hääjuhlaan oli vielä neljä päivää. Vanhalla herralla oli muutakin syytä aikaiseen saapumiseensa. Morsiamen äiti eleli kovin kehnoissa olosuhteissa, ja Bradzha Mohan oli jo kauan halunnut saada hänet lähtemään kotipaikaltansa ja siirtymään hänen kyläänsä, missä voisi häntä helposti avustaa, siten maksaen velkaansa vanhalle nuoruudenystävällensä. Niin kauan kuin ei mikään sukulaisuus-side ollut heitä yhdistänyt, oli hänen hienotunteisuutensa estänyt sellaista leskelle ehdottelemasta, mutta nyt, naimisliiton ollessa tekeillä, hän oli asian esittänyt ja saanut myöntävän vastauksen. Leski, jolla ei ollut muita omaisia kuin ainoa tyttärensä, suostui mielellänsä olemaan äidin sijaisena äidittömälle vävypojallensa. Hän ratkaisi asian virkkamalla: "Jutelkoot juorukellot mitä tahansa, minun paikkani on tyttäreni ja hänen miehensä luona."
Niin vietti Bradzha Mohan odotuspäivät valmistelemalla lesken siirtymistä uusille olosijoille. Toivoen hänen liittyvän palaavaan seurueeseen hän oli tuonut mukanansa muutamia naisia, joiden tuli olla avullisena matkavalmistuksia suoritettaessa.