Miss Gilby jäi.
Eräänä päivänä sain sitten kuulla, että joku nuorukainen oli häntä herjannut, kun hän oli ollut menossa kirkkoon. Nuorukainen kuului niihin, jotka saivat meiltä avustusta. Mieheni ajoi hänet pois talosta. Sitä ei kukaan voinut antaa miehelleni anteeksi — en minäkään. Sillä kertaa miss Gilby lähti omaehtoisesti. Hän vuodatti kyyneleitä tullessaan sanomaan hyvästi, mutta mieleni ei ottanut sulaakseen. Kuinka voikaan kielimällä syöstä poika paran sellaiseen onnettomuuteen, vieläpä niin oivallisen pojan, joka unohti ruokansa ja juomansa swadeši-innostuksen vuoksi.
Mieheni saatteli miss Gilbyn rautatieasemalle omissa vaunuissaan. Minun mielestäni hän meni ehdottomasti liian pitkälle. Kun asiaa koskevat liioitellut huhut sitten aiheuttivat julkista hälinää, joutuen sanomalehtiinkin, niin minusta tuntui, että hän oli sen ansainnut.
Usein ennenkin olivat mieheni puuhat herättäneet minussa levottomuutta, mutta milloinkaan ennen ei minun ollut tarvinnut hävetä. Nyt minun oli punastuminen hänen puolestansa! Minä en tarkoin tiennyt enkä välittänytkään tietää, mitä pahaa Noren parka oli tehnyt miss Gilbylle, mutta miten voikaan ajatella ryhtyvänsä sellaisena aikana tuollaista menettelyä tuomitsemaan? Minä en olisi tahtonut tukahduttaa sitä mielialaa, joka yllytti nuorta Norenia osoittamaan englannittarelle halveksumistaan, En voinut olla pitämättä raukkamaisuutena, että mieheni ei kyennyt ymmärtämään niin yksinkertaista asiaa. Niinpä minä punastuin hänen puolestansa.
Mieheni ei kumminkaan kieltäytynyt kannattamasta swadešia eikä millään tavoin vastustanut kansallista asiaa. Mutta Bande Matäram-mielialaa hän ei kyennyt täydestä sydämestään omaksumaan. [Bande Mataram: "Terve, Äiti!" Bankim Tšatterdžin, kuuluisan bengalilaisen kirjailijan sepittämän laulun alkusanat. Laulu on nyttemmin muuttunut kansallishymniksi ja Bande Mataram kansalliseksi tunnussanaksi swadeši-liikkeen yhteydessä.]
»Minä tahdon mielelläni palvella kotimaata», sanoi hän, »mutta palvontani esineeksi minä valitsen oikeuden, joka on paljoa suurempi kuin kotimaani. Se, joka palvoo kotimaatansa jumalana, saattaa sen kirouksen alaiseksi.»
TOINEN LUKU
Bimalan kertomus
IV
Näihin aikoihin saapui Sandip Babu seuralaisineen meidän tienoillemme saarnaamaan swadešia.