»Hyvä, jätä ne kokonaan käyttämättä. Mutta miksi ryhtyisit sellaista juhlaroviota rakentamaan?»
»Aiotko estää minua toteuttamasta päätöstäni?»
»Kuulehan mitä sanon: Miksi ette yritä rakentaa jotakin? Teidän ei pitäisi tuhlata kymmenettä osaakaan tarmostanne tuohon hävittävään kiihotukseen.»
»Sellainen kiihoitus antaa meille tarmoa rakentamiseen.»
»Yhtä hyvin voisitte sanoa, että teidän on mahdoton valaista taloa, ellette sytytä sitä tuleen.»
Pian ilmeni toinen pulma. Miss Gilbyn saapuessa taloomme oli siellä vallinnut melkoinen levottomuus, joka kumminkin vähitellen laimeni, kun vieraaseen totuttiin. Nyt otettiin asia jälleen esille. Minä en ollut aikaisemmin välittänyt vähääkään siitä, oliko miss Gilby eurooppalainen vaiko intialainen, mutta nyt aloin välittää. Sanoin miehelleni: »Meidän täytyy saada miss Gilby pois talostamme.»
Mieheni ei virkkanut mitään.
Minä kiivailin hänelle, ja hän lähti murheellisena pois.
Itkettyäni kelpo tavalla minä olin illalla, kohdatessamme, sovinnollisemmalla tuulella. »Minun on mahdoton katsella miss Gilbyä teoriain sumun läpi», sanoi mieheni, »vain sen vuoksi, että hän on englantilainen. Etkö voi pitkäaikaisen tuttavuuden nojalla voittaa pelkän nimen aiheuttamaa estettä? Etkö voi pitää mielessä, että hän on sinuun kiintynyt?»
Minä olin hieman häpeissäni ja vastasin jokseenkin käskevästä:
»Jääköön. Minä en erikoisesti himoitse ajaa häntä pois.»