Muistan kerran sanoneeni miehelleni: »Naisen mieli on kovin mitätön ja vaivainen.» »Kuin kiinalaisnaisen jalka», vastasi hän. »Eikö yhteiskunnan puristus ole tehnyt heistä mitättömiä ja vaivaisia? He ovat pelkkiä kohtalon leluja. Missä vastuussa he itse voisivatkaan olla?»
Kälyni onnistui aina saada mieheltäni mitä halusi. Hän ei huolinut harkita, olivatko pyynnöt oikeita ja kohtuullisia. Mutta eniten minua katkeroitti se, ettei käly ollut lainkaan kiitollinen. Minä olin miehelleni luvannut olla vastaamatta hänen ärhentelyynsä, ja senvuoksi kuohahteli mieleni sitäkin enemmän. Minusta tuntui, että hyvyydellä on rajansa, jonka yli astuminen tuntuu helposti tekevän ihmisen pelkurimaiseksi. Pitääkö minun kertoa koko totuus? Minä olen usein toivonut, että mieheni olisi kyllin miehekäs ollakseen vähemmän hyvä.
Kälyni Bara [Bara: vanhempi; Tšota: nuorempi. Vaikka ylhäisten perheitten lesket saavatkin vain puolisonsa omaisuudesta maksettavan elinkoron, säilyttävät he kuitenkin ikänsä mukaisen arvojärjestyksen, ja arvonimet Bara ja Tšota erottavat edelleenkin vanhempia ja nuorempia sukuhaaroja toisistaan, siinäkin tapauksessa, että nuorempi on hallitsevana haarana.] Rani, oli vielä nuori eikä suinkaan tavoitellut pyhyyttä. Hänen puheensa, pilansa ja naurunsa oli pikemmin uskaliasta. Myöskin ne nuoret tytöt, jotka olivat hänen lähettyvillään, käyttäytyivät sangen hävyttömästi. Kukaan ei heitä moittinut, sillä sellainen oli vanhastaan talon tapa. Minusta tuntui, että he pitivät minua silmätikkunansa erittäinkin sen vuoksi, että minä onnekseni omistin moitteettoman puolison. Mutta miestäni rasitti kälyn surullinen kohtalo enemmän kuin hänen luonteensa puutokset.
II.
Mieheni tahtoi välttämättä saada minut ulos purdahin [eristetyn naisten huoneosaston ja kaikkien siihen kuuluvien ominaisten menojen yhteisenä nimenä on purdah, joka oik. merkitsee lipasta] ahtaasta piiristä.
Eräänä päivänä minä sanoin hänelle: »Enhän minä tarvitse ulkomaailmaa?»
»Mutta ulkomaailma voi tarvita sinua», vastasi hän.
»Jos ulkomaailma on tullut toimeen näihin asti ilman minua, niin tulkoon toimeen vielä hieman kauemminkin. Se ei varmaankaan tuhoudu, vaikka jääkin minua vaille.»
»Tuhoutukoon minun puolestani! Se ei minua huolestuta. Minä ajattelen itseäni.»
»Tosiaanko? Sanohan, mitä itsestäsi ajattelet!»