Taatto
On kenties olemassa muutamia harvoja, jotka voivat.
Kumbha
Entä miten on laita — suoko kuningas niille, jotka hänet tuntevat, kaikki, mitä he pyytävät?
Taatto
He eivät pyydä mitään milloinkaan. Kukaan pyytelijä ei milloinkaan tunne kuningasta. Suurempi pyytelijä näyttää pienemmän pyytelijän silmiin kuninkaalta. Voi sinua, houkkiota; sen miehen, joka tänään liikkui kadulla, purppuraan ja kultaan puettuna, sinulta pyydellen — hänet sinä olet toitottanut kuninkaaksesi!… Ah, tuolla tulee minun hullu ystäväni! Tulkaa, tulkaa, veikot! Me emme saa viettää päiväämme joutavissa kiistoissa ja jaaritteluissa — antautukaamme johonkin hulluun leikkiin, johonkin hurjaan huvitukseen!
Hullu ystävä tulee laulaen
Hymyilettekö, ystäväiseni? Nauratteko, veikkoseni?
Minä kuljeskelen etsien kultaista hirveä!
Niin, niin, minä näen näkynä sen kepeäsorkan, ja
aina se minulta karkaa!
Ah, se kiitää ja välkähtää kuin salama ja on jo tiessään,
se metsien kesytön kulkija! Jos lähestyt häntä,
niin hän häipyy pois, ja silmissäsi väikkyy
vain usva ja tomu!
Minä kuljen sittenkin etsien kultaista peuraani, vaikka
en milloinkaan sitä saavuttane näillä saloilla!
Ah, minä vaellan ja kuljen läpi metsien, yli
kenttien ja nimettömien maiden niinkuin rauhaton
maankiertäjä huolimatta milloinkaan
kääntyä takaisin.
Te kaikki tulette torille ostamaan ja palaatte kotiin
runsaine saaliinenne; mutta minua ovat suudelleet
rajut tuulet ja huimaavat huiput — ah,
minä en tiedä, missä tai milloin!
Minä olen luopunut kaikestani saavuttaakseni sen,
mikä ei ole milloinkaan omakseni tullut!
Ja te luulette minun valittavan ja itkevän sitä,
minkä menetin!
Nauru ja laulu sydämessäni minä olen jättänyt kaiken
surun ja murheen kauas taakseni. Ah, minä
kuljen ja vaellan läpi metsien, yli kenttien ja
nimettömien maiden — huolimatta milloinkaan
kääntyä takaisin maankiertäjän teiltä!
II
Pimeä kammio. Kuningatar Sudaršana. Hänen hovinaisensa Surangama.