Ujostuin niin, etten voinut sanoa: "Minä se olen, nuori vaeltaja, minä se olen."
Hämärtyi, eikä lamppu ollut sytytetty.
Palmikoin huolettomasti hiukseni.
Nuori vaeltaja tuli vaunuin painuvan päivän hehkussa.
Hänen hevostensa suut olivat vaahdossa ja hänen pukunsa tahrautunut.
Hän astui vaunuistaan oveni edessä ja kysyi väsyneellä äänellä: "Missä hän on?"
Ujostuin niin, etten voinut sanoa: "Minä se olen, väsynyt vaeltaja, minä se olen."
On huhtikuun yö. Lamppu palaa huoneessani.
Lempeä tuuli leyhähtää etelästä. Meluisa papukaija nukkuu häkissään.
Mekkoni on riikinkukon kaulan värinen, ja vaippani on viheriä kuin nuori heinä.