Mihin tuijotat tyhjyyteen! Etkö tunne vavistuksen ilmoja vaeltavan kuin kaukolaulun, jonka sävel tänne aaltojen tuolta puolen ajelehtii?
22.
Sateisen heinäkuun syvässä varjossa sinä astut askelin äänettömin, vaieten niinkuin yö ja pettäen vartijoita.
Tänään on aamu sulkenut silmänsä äänekkään itätuulen vaativasta huudosta huolimatta. Tiheä huntu on kattanut aina valppaan, siintävän taivaankannen.
Metsät ovat laanneet laulustaan ja kaikki talot ovat ovensa teljenneet. Sinä olet yksinäinen kulkija autioilla kaduilla. Oi, sinä ainut ystäväni, sinä rakkahin, minun taloni ukset ovat auki — älä mene ohitse kuin unelma!
23.
Ystäväni, oletko ulkona myrskyisessä yössä rakkautesi rataa samoamassa?
Taivas ähkii niinkuin se, joka on toivonsa kadottanut.
En saa unta tänä yönä. Avaan oveni aina jälleen ja katson pimeyteen, ystäväni.
En voi nähdä eteeni ollenkaan. Minä kysyn: missä on tiesi?
Minkä pikimustan virran pimeitä rantoja pitkin, minkä uhkaavan kaukokorven rajaa, minkä eksyttävien varjojen onkaloitse etsit tietäsi minun luokseni, ystäväni?