Ah, miksi vierivät minun yöni täten hukkaan? Ah, miksi en saa milloinkaan nähdä hänen kasvojaan, hänen, jonka henkäys untani koskettaa?
27.
Valkeus, oh, missä on valkeus? Sytytä se pyyteen polttavassa tulessa!
Tuossa on lamppu, mutta ah! ei mitään liekin lepattamista, — sydämeni, onko se sinun kohtalosi! Silloin olisi kuolema paljon parempi sinulle.
Kurjuus koputtaa ovelle ja kuuluttaa, että herrasi valvoo ja huutaa sinua yön pimeydessä metsän siimekseen.
Pilvet peittävät taivaan ja sade lankeaa lakkaamatta. En tiedä, mitä minussa liikkuu, — en tajua sen tarkoitusta.
Salaman leimaus heittää syvemmän pimeyden silmilleni, ja minun sydämeni haparoi polkua, millä yön äänet kutsuvat minua.
Valkeus, oh, missä on valkeus? Sytytä se pyyteen polttavassa tulessa! Ukkonen jyrisee ja tuuli samoaa ulvoen tyhjyydessä. Yö on musta, musta kuin kivi. Älä anna hetkien kulua pimeydessä! Sytytä rakkauden lamppu elämälläsi!
28.
Itsepintaisesti pidättävät kahleet minua, mutta sydämeeni koskee, kun tahdon ne katkaista.