Meistä tuntui, että portille koputettiin, mutta me sanoimme, että se oli vain tuuli. Me sammutimme lamput ja kävimme levolle. Vain muutamat huusivat: "Se on airut!" Mutta me nauroimme ja sanoimme: "Se on vain tuuli."
Silloin soi ääni kautta yön pimeyden. Meistä uneliaista se tuntui etäiseltä ukkoselta. Maa järisi, muurit vapisivat ja häiritsivät meidät hereille. Vain muutamat huusivat: "Se oli ratasten rätinää!" Mutta me mutisimme uneliaina: "Sen täytyy olla pilvien jyrinää."
Yö oli vielä pimeä, silloin kuului torven torahdus. Ja ääni huusi: "Valveutukaa, älkää vitkastelko!" Me painoimme käsin sydäntämme ja värisimme pelästyneinä. Vain muutamat huusivat: "Nähkää viiri valtiaan!" Me ponnahdimme jalkeille ja kirkaisimme: "Silloin ei ole aikaa viivytellä!"
Kuningas saapui — mutta missä ovat kynttilät, missä seppeleet? Kuinka
on hänen valtaistuimensa valmistettu? Voi häpeää, voi häpeän häpeää!
Missä on valtasali, missä koristukset? Ja eräs huusi: "Turhaa parkua!
Tervehtikää tyhjin käsin häntä, saattakaa hänet mataliin majoihinne!"
Avatkaa portit, puhaltakaa raakunkuoriin! Kuningas tuli yön pimeydessä tupiimme tummaisiin. Ukkosmyrsky mylvii taivaalla, pimeys on salamoista pelästynyt. Tuokaa esiin kulunut matto ja levittäkää se pihalle! Kuningas tuli äkkiä luoksemme kaameassa yössä ja ukkosessa.
52.
Minusta tuntui, että minun oli sinulta anottava — vaikka en tohtinut — ruususeppeltä, jota kannoit kaulallasi. Niin odotin aamuun asti, siksi kuin menit, löytääkseni jonkun jäljen siitä vuoteeltasi. Ja niinkuin kerjäläinen etsin hämärässä yhtä tai kahta sinne pudonnutta lehdensirpaletta.
Mutta katso! Mitä löydän? Minkä merkin jätti rakkautesi? Se ei ole kukkanen, ei suitsutus eikä mikään hyvänhajuinen vesiastia. Se on valtaisa miekka, leimuava kuin tuli, raskas kuin ukon vaaja. Aamun nuori valkeus tulee sisälle ikkunasta ja leviää vuoteen yli. Aamulinnut visertävät ja kysyvät: "Vaimo, mitä olet löytänyt?" Ei, se ei ole kukkanen, ei suitsutus eikä hyvänhajuinen vesiastia — se on kauhea miekka.
Minä istun ja mietin ihmettä, mitä tämä lahjasi merkitsee. En keksi paikkaa, kuhun kätkisin sen. Häpeän kantaa sitä, heikko kun olen, ja se haavoittaa minua, jos painan vasten rintaani sitä. Kuitenkin olen kantanut sydämessäni tämän lahjasi tuskantaakan minulle tuottamaa kunniaa.
En ole tästä saakka pelkäävä mitään maailmassa ja sinä olet voittava kaikissa minun taisteloissani. Sinä jätit kuoleman minun kumppanikseni ja minä tahdon kruunata hänet elämälläni. Sinun miekkasi on minun kerallani leikkaamassa poikki siteitä, enkä ole tästä saakka pelkäävä mitään maailmassa.