Sinun sydämesi on väsynyt ja sinun silmäsi ovat vielä uneliaat.
Etkö saanut sanaa, että kukka vallitsee keskellä okaita kaikessa ihanuudessaan? Heräjä, oi heräjä! Älä anna ajan vieriä hukkaan.
Kivisen polun päässä, siveän yksinäisyyden erämaassa, istuu yksin ystäväni. Älä anna pettyä hänen. Heräjä, oi heräjä!
Mitä se tekee, jos keskipäivän taivas hehkuu ja hiiluu kuumuuttaan — jos polttava hiekka levittää janon manttelinsa —
Etkö iloitse sydämesi syvimpään? Eikö jokaisella jalkasi askeleella kaiu tiesi soitin tuskien sulosävelillä?
56.
Siksi on sinun ilosi niin täysi minussa. Siksi astuit sinä alas minulle. Oi, sinä kaikkien taivasten Herra, missä olisi sinun rakkautesi, ellei minua olisi?
Sinä otit minut osalliseksi kaikesta rikkaudestasi. Sinä soitat sydämessäni ilosi ijäistä säveltä. Sinun tahtosi pukeutuu aina uusiin muotoihin minun elämässäni.
Ja sentähden olet sinä kuningasten Kuningas, kauneuteen koristaunut vangitaksesi sydämeni. Ja sentähden haihtuu sinun rakkautesi rakastavan rakkauteen, näin ilmenet sinä kahden täydellisessä yhtymyksessä.
57.