Sanat ovat sitä kosineet, mutta eivät omakseen voittaneet. Kaikki yritykset häntä vakuuttaa ovat kaihoisia käsivarsiaan hukkaan ojentaneet.
Harhailin maasta maahan ja pidin häntä sydämeni syvimmässä, ja hänen ympärillään nousi ja vaipui elämäni kasvu ja katoaminen.
Kaikkia minun ajatuksiani ja tekojani, minun untani ja minun unelmiani hallitsi vain hän ja kuitenkin hän asui syrjässä ja yksinään.
Moni koputti minun ovelleni ja kysyi häntä ja kääntyi pois epätoivoisena.
Ei ollut ketään koko maailmassa, joka olisi nähnyt hänen kasvojaan, ja hän jäi yksinäisyyteensä odottamaan sinun tuntemustasi.
67.
Sinä olet taivas ja sinä olet myöskin pesä.
Sinä kaunoinen, siellä lepää pesässään sinun rakkautesi, joka saartaa sielun väreillä, tuoksuilla ja sävelillä.
Tuolla tulee aamu kultaisine koreineen, kauneuden seppel oikeassa kädessään, jolla hän vaieten aikoo maanpiirin seppelöidä.
Ja tuolla tulee ilta yli yksinäisten niittujen, joilta paimenet ovat pitkin jäljettömiä polkuja poistuneet, se kantaa kultaisessa leilissään rauhan viilentäviä henkäyksiä levon läntiseltä valtamereltä.