Niin, kaikki minun harhakuvani tulevat palamaan ilon soihtuina ja kaikki minun pyyteeni rakkauden hedelmiksi kypsymään.

74.

Ei ole päivä enää, varjot ovat maille langenneet. On aika, että menen virralle ruukkuani täyttämään.

Illan ilma värähtelee vetten sävelistä. Ah, ne kutsuvat minua pois hämärään! Kukaan ei kulje ohitseni yksinäisellä kadulla, tuuli on laannut, vain virran aallot karehtivat karkeloitaan.

En tiedä, palajanko koskaan kotia kohti, en tiedä, kenet sattuma tielleni johdattaa. Tuolla poukamassa soittaa tuntematon pienessä purressa huiluaan.

75.

Sinun antimesi täyttävät meidän kuolevaisten kaikki tarpeet ja palajavat sinulle takaisin vähentymättöminä.

Virran on tehtävä päivätyönsä ja se rientää halki niittujen ja ketojen. Kuitenkin kiertää sen lakkaamaton vuo sinun jalkojesi juureen niitä huuhtoakseen.

Kukka täyttää ilmat tuoksullaan. Mutta viimeisen kunnia-uhrinsa tarjoo se sinulle.

Sinun palveluksesi ei köyhdytä maailmaa.