Minä olin väsynyt, lepäilin joutilaana vuoteellani ja luulin, että työni olisi lopussa. Aamulla minä heräsin ja tapasin tarhani täynnä kukkivia ihmeitä.
82.
Aika on rajaton sinun käsissäsi, oi Herra! Kukaan ei laske sinun tuokioitasi.
Päivät ja yöt menevät, aikakaudet kukoistavat ja kuihtuvat niinkuin kukkaset. Sinä osaat odottaa.
Vuosisadat samoovat täydellistääkseen pienen metsäkukan.
Mutta meillä ei ole aikaa kadottaa, ja kun ei meillä sitä ole, on meidän onnemme tempaistava. Me olemme liian köyhiä myöhästyäksemme.
Ja niin on, että aika kuluu, ja minä annan sitä jokaiselle, joka vaatimalla vaatii sitä, ja lopuksi jää antimista tyhjäksi sinun alttarisi.
Päivän päättyessä minä riennän peläten, että ovi olisi suljettu.
Kuitenkin huomaan minä, että siellä on vielä aikaa.
83.
Äiti, tahdon kutoa surunkyynelistäni helmiketjun kaulallesi.