Tähdet ovat punoneet valorenkaita jalkasi kaunisteeksi, mutta minun ketjuni riippuu sinun rinnallasi.
Sinulta tulee rikkaus ja kunnia, on soveliasta antaa ne sinulle ja kieltäytyä. Mutta murheeni on kokonaan minun omaani, jos sen tarjoan uhrina sinulle, palkitset sinä minua armollasi.
84.
Eron tuska kaartaa maailman, eron tuska synnyttää lukemattomia hahmoja taivaan äärettömyyteen.
Eron tuska tuijottaa yön hiljaisuudessa tähdestä tähteen ja muuttuu lauluksi sateisen, himmeän heinäkuun kahisevassa lehdistössä.
Tuo yli tulvehtiva tuska syventyy lemmeksi ja pyyteeksi, ihmistalojen iloiksi ja suruiksi, sama tuska sulaa ja lainehtii lauluna läpi runoilijasydämeni.
85.
Kun sotilaat astuivat ensin ulos mestarin salista, minne he olivat mahtinsa salanneet? Missä olivat aseet ja sotisovat?
He katsoivat ympärilleen köyhinä ja avuttomina, nuolia satoi heidän päälleen, sinä päivänä, jolloin he astuivat ulos mestarinsa salista.
Kun sotilaat takaisin mestarinsa saliin samosivat, minne he olivat mahtinsa kätkeneet?