He olivat riisuneet miekan kupeeltaan ja jousen ja nuolet. Rauha hallitsi heidän otsallaan, he olivat jättäneet elämänsä hedelmät jäljelleen, sinä päivänä, kun he takaisin mestarinsa saliin samosivat.
86.
Kuolema, sinun palvelijasi on ovellani. Hän on purjehtinut yli outojen vesien ja on tuonut viestisi minun talooni.
Yö on tumma, minun sydämeni pelkää, ja kuitenkin tahdon ottaa lamppuni ja avata oveni hänelle ja hänet tervetulleeksi toivottaa. Airuesi seisoo minun ovellani.
Tahdon häntä kädet ristissä ja kyynelin kunnioittaa. Tahdon häntä kunnioittaa ja laskea sydämeni aarteen hänen jalkojensa juureen.
Hän on poistuva toimensa täytettyään ja jättävä tumman varjon yli huoneeni. Autioon kotiini jää vain minun orpo itseni, minun viimeinen lahjani sinulle.
87.
Kuljeskelen täynnä epätoivoista toivoa ja etsin häntä kaikista taloni sokkeloista enkä löydä häntä.
Taloni on pieni, ja mikä kerran meni, ei voi koskaan löytyä jälleen. Mutta sinun talosi, oi Herra, on äärettömän suuri, ja minä tulin häntä etsien sinun ovellesi.
Seison sinun iltataivaasi kultaisen katon alla ja kohotan rukoilevat silmäni sinun kasvoihisi.