Ihmisparat heittäytyivät toimettomuuden ja täydellisen haluttomuuden huumaavaan vaikutukseen henkensä kaupalla! Neljä heistä kuoli Loandassa tähän kummalliseen tautiin, vielä kolme englantilaisella "Industry" nimisellä sotalaivalla ja eräs naisista veti viimeisen henkäyksensä Sansibariin tulon jälkeen seuraavana päivänä. Mutta viimeisillä, surullisilla hetkillään heillä oli lohdutus, jonka sisälsivät ne sanat, joita he alinomaa hokivat itsekseen:
"Me olemme vieneet herramme suurelle merelle, ja hän on nähnyt valkoisia veljiään, La il Allah, il Allah! — Ei ole mitään muuta jumalaa kuin Jumala!" he sanoivat — ja kuolivat.
Päiväkirjaansa kirjoittaa Stanley niistä tunteista, mitä hänellä oli näinä päivinä, seuraavaa:
"Minä kirjoitan näistä päivistä surun masentamana, tukkeumuksella kurkussa ja kyyneleisin silmin, sillä minun mieleeni johtuu aina yhä vainajien arvo ja hyveet. Tuhannessa onnettomuudenkohtauksessa, seikkailussa ja katkerassa kamppailussa he olivat näyttäneet lannistumattoman rohkeutensa ja voimansa; he olivat eläneet ja kestäneet koetuksensa sankarien tavalla. Minä muistan sen innostuksen, jolla he vastasivat minun kehotuksiini; minä muistan heidän rohkean käytöksensä synkimpinä päivinä; minä muistan sen sparttalaisen pelottomuuden ja lannistumattoman rohkeuden, millä he kestivät kärsimyksensä onnettomuuden päivinä. Minä olen kuulevinani vielä heidän äänensä tottelevaisesti vastaavan minulle ja heidän puhelevan keskenään välttämättömyydestä pysyä 'isännän' sivulla. Heidän venelaulunsa, joka sisälsi seuraavan tapaisia värsyjä:
'Tääll' on valkea muukalainen yksinänsä keskellämme,
Vierahassa maassa ollen, häntä kaikki rakastamme,
Arapilainen uskollinen häntä aina tottelee,
Souda veli, vedä lujaa, että meri lähenee!'
kaikuu huolimatta kaikista niistä äänistä, jotka nyt ympäröivät minua, aina minun kuuntelevissa korvissani."
Kahdeksan päivää oleskeltuaan Kabindassa pääsi retkikunta portugalilaiseen "Tamega" nimiseen kanuunavenheesen, jonka oli määrä mennä San Paolo de Loandaan. Portugalilaiset upseerit panivat siellä toimeen loistavan juhlan.
Hallituksen sairashuone Loandassa oli avoinna sairaille muukalaisille, ja tottunut sairaanhoitajatar hankittiin heitä hoitamaan.
Verrattomalla anteliaisuudella jaettiin suuri summa rahaa kansalle, niin että se voisi tyydyttää tarpeensa ja ostaa mitä halusi markkinoilta.
Portugalilainen kenraalikuvernööri tarjoutui kanuuna-venheellä kuletuttamaan Stanleyn Lissaboniin, mutta hän katsoi seuralaistensa tilan semmoiseksi, ettei hän voinut jättää heitä. Hän päätti sen vuoksi seurata heitä Hyväntoivon niemelle Industry-laivalla, jonka sen päällikkö jätti hänen käytettäväkseen.