Frankin vastaus ei kauvan viipynyt.
"Minä sanon: lähtekäämme eteenpäin."
"Ajattele tarkoin asiaa, rakas ystäväni; älä hätäile. Elämä ja kuolema riippuu päätöksestämme."
"Kulkekaamme virran juoksua myöten, sir!"
"Niin, jos oikein asiaa ajattelemme, Frank, on tämä suuri virta kuitenkin se, jonka Livingstone ensiksi näki ja jonka äyräiltä hänen murtunein sydämin täytyi palata takaisin ja jättää se salaperäisyytensä peittoon, jalo päämaali. Ajatteleppa, kuinka me, ostettuamme kanootteja, päivä päivältä purjehdimme pitkin virtaa, joko Niiliin tahi johonkin suureen kaukana pohjoisessa olevaan järveen, tahi Kongoon ja Atlantin mereen! Ajatteleppa kuinka suuren hyväntyön teemme Afrikalle tämän matkamme kautta! Höyryaluksia Kongon suusta Bemba-järveen saakka ja kaikille niille suurille virroille, jotka siihen laskevat!"
"Kuulkaa, sir, antakaa onnen ratkaista tämä asia; kaksi onnistunutta kertaa kolmesta ratkaisee koko jutun."
"Olkoon menneeksi; tässä on rahaa."
"Myntti Lualaballe; kotka paluumatkalle."
Frank nousi seisomaan loistavin silmin. Hän heitti rahan korkealle ilmaan. Se putosi.
"Kumpiko oli?" kysyi Stanley.