Tuskin juuri voi kuvitella mieleensä vaarallisempaa asemaa kuin se, missä tämä miesparka oli.
Sittenkun ensimmäinen hämmästys oli ohitse, alettiin ryhtyä toimenpiteisin hänen pelastamisekseen. Muutamia miehiä lähetettiin kokoamaan rottinkia, josta punottiin köysi, millä koetettiin päästää pieni kanootti hänen luokseen, mutta samassa silmänräpäyksessä kun hän näytti tarttuvan siihen kiinni, tempasi sen pois koskea kohdin virtaava vesi, joka oli niin väkevää, että köysi katkesi kuin purjelangan pää, ja kanootti kulki nuolena hänen ohitseen, ohjaantui pyörteesen, sattui jotain kiveä vastaan, halkesi ja meni viimein pieniksi palasiksi. Sen jälkeen koetettiin heittää hänelle lujiin köynnöskasveihin sidottuja seipäitä, mutta virta oli niin epätasainen ja riehuva, ettei tämä onnistunut; hän ei itse uskaltanut kättäkään liikuttaa, vaan istui hiljaa ja katsoi turhia yrityksiä hänen pelastamisekseen.
Vihdoin otatti Stanley uuden kanootin ja kiinnitti sen etukeulaan kolmesta tuuman vahvuisesta rottingista tehdyn köyden, jossa rottingit olivat palmikoidut ja kiedotut yhteen telttinuorilla. Samanlainen köysi kiinnitettiin laitaan ja kolmas perään, kukin köysistä 180 jalan pituinen. Lyhyempi 90 jalan pituinen kiinnitettiin kanootin perään, ja oli sillä tarkoituksena että se, joka menisi mukaan, heittäisi sen Zaidille.
Zaidin pelastus.
Kahta vapaaehtoista tarvittiin. Ei kukaan tahtonut astua esiin. Stanley lupasi palkintoja. Ei sittenkään ilmoittautunut kukaan. Mutta kun Stanley rupesi nuhtelemaan ja kysymään heiltä miltä heistä tuntuisi olla semmoisessa tilassa, yhdenkään ainoan ystävän tarjoamatta apuaan heidän pelastamisekseen astui Uledi, majoitusmestari, esiin ja sanoi: "Kyllä, herra, minä menen. Mambu kwa mungu — minun kohtaloni on Jumalan käsissä." Eräs venepojista lausui nyt: "Kun Uledi menee, niin menen minäkin".
Nuo kaksi vapaaehtoista saivat nyt käskyn soutaa virran poikki, niin että perää voivat ohjata ne, jotka seisoivat maalla.
Keula- ja laitaköydet pidettiin löyhällä siksi kunnes kanootti oli tullut 60 jalan päähän ryöppyisästä koskesta. Uledi koetti nyt heittää peräköyden Zaidille, mutta hurjasti pyörteilevä virta käänsi kanootin kohta sivuun, niin että köysi jäi ikäänkuin riippumaan vasemman haaran ruskeiden aaltojen jyrkän laskun yli, ja niistä pyörteistä täytyi sen aina vetää takaisin kanoottiin. Viisi kertaa uudistettiin koetus; mutta vihdoin kuudennella kerralla laskivat he, kehotettuina köysien kestäväisyydestä, kanootin alemma, niin että se oli vaan 30 jalan päässä Zaidista, ja Uledi nosti nyt peräköyden ja heitti sen hänelle, niin että se koski hänen käsivarteensa. Hän oli tuskin ehtinyt tarttua siihen, ennenkuin hän vierähti vaahtoavaan syvyyteen. Kolmeenkymmeneen sekuntiin ei häntä näkynyt, ja luultiin häntä jo menneeksi, kun hänen päänsä äkkiä sukelsi ylös pauhaavista aalloista. Silmänräpäyksessä annettiin käsky: "vetäkää rantaan", mutta ensi nytkäyksessä katkesivat keula- ja laitaköydet, ja kanootti alkoi liukua vasemmanpuolista virranhaaraa kohden. Peräköysi katkesi tämän jälkeen, ja kauhistuen asian päättymisestä, seisoivat kaikki ja katsoivat kuinka tuo irtanainen kanootti meni varmaa perikatoansa kohden. Mutta äkkiä pysähtyi se. Zaidi piti mainingissa kiinni köydestään ja teki saman palveluksen kuin ankkuri, ja kanootti ajaantui kalliosaarta vastaan. Uledi ja hänen toverinsa juoksivat nyt kanootista ylös saarelle, kumartuivat eteenpäin ja auttivat Zaidin ylös koskesta, jonka jälkeen heidän onnistui epätoivon ponnistuksilla vetää kanootti ylös saarelle.
Mutta vaikka kaikki hurrasivat ja iloitsivat tästä onnistuneesta koetuksesta, oli tämä muutos heidän tilassaan aivan kuin lykkäys kuolemantuomiossa. Heidän ja mannermaan välillä oli 150 jalkaa hurjia laineita ja vastustamaton vedenpaljous, oikealle heistä oli 900 jalkaa leveä koski, ja alapuolella pitkän pitkä matka pienempiä vedenputoksia, raivoisia koskia ja suuria pyörteitä, huoneen korkuisia aaltoja kauhean joen keskikohdalla ja tuolla alapuolella julmat ihmissyöjät.
Kahdenkymmenen turhan koetuksen jälkeen onnistui kuitenkin heittää saarelle pieneen kiveen kiinnitetty nuora. Nuoran toiseen päähän kiinnitettiin sitten telttiköysi, joka oli hätääntyneiden hallussa. Tämä vedettiin rantaan ja sidottiin kiinni paksuun rottinkiköyteen, jonka he vetivät luokseen ja kiinnittivät erääsen kallioon, niin että viimeinkin, niinkuin näytti, saatiin siltaside virran yli. Mutta koska jo alkoi hämärtää, täytyi lykätä pelastushommat huomispäivään.