Seuraavana päivänä laitettiin vielä yksi uusi köysi yli, sekä sitäpaitsi hoikkia köysiä kiinnitettäväksi vyötärysten ympäri jokaiselle. Nyt huusi Stanley heille ja kehotti Uledia ensimmäisenä lähtemään matkaan, sillaikaa kun kymmenen miestä tarttui kiinni siihen köyteen, jonka toinen pää oli kiinnitetty hänen vyötäryksiensä ympäri. Uledi nosti kätensä taivasta kohden, ja syöksihe raivoisaan virtaan, tarttuen kiinni siltaköyteen. Hän vajosi syvyyteen, mutta pian näkyi hän taas ja veti itseään käsillään vuorotellen eteenpäin, sill'aikaa kun aallot vyöryivät hänen ylitsensä, niin että hän välistä katosi kokonaan ja viimeiseltä näytti kuin jos hän tuskin voisi hengittää; mutta äärettömällä ponnistuksella heitti hän ruumiinsa tempomalla laineiden päälle ja laittoi siten itsensä aaltojen läpi kunnes hän tuli niin lähelle rantaa että tusina odottavia käsiä ojennettuina pelasti puoleksi läkähtyneen miehen. Zaidi seurasi kohta perästä, ja tuli myöskin onnellisesti maalle, jossa häntä sydämellisesti tervehdittiin kaksinkertaisesti pelastuttuaan hengenvaarasta. Nuorin tuli viimeksi, ja pidättäen hengitystään katselivat kaikki ripeän pojan taistelua tässä kuoleman hurjassa syleilyssä. Hän oli ehtinyt noin puolitiehen, kun aaltojen paino tuli niin väkeväksi että hän menetti kädestään toisen köyden, jolloin rannalla olevilta miehiltä pääsi kauhistushuuto, peläten että hän kokonaan heittäytyisi irti epätoivossaan. Stanley huusi nyt hänelle tuimalla äänellä: "Pidä kiinni, hupsu, ja näytä olevasi mies!" ja kolmella oiva tempauksella tuli hän niin lähelle että pelastajat voivat tarttua häneen kiinni. Kaikki halailivat ja ylistivät häntä.
Yöksi 19 p. vastaan ruvettiin uusien vaivojen ja taisteluiden jälkeen yökortteeriin oikealla rannalla, eräällä markkinapaikalla. Seutu oli viehättävä, puut isot, metsä ennen auringonlaskua autio ja toivottiin oltavan jo poissa ennenkun aurinko seuraavana aamuna nousisi niin korkealle, että villit ehtivät kokoontua markkinapaikalle.
Mutta hetken perästä tuli eräs Stanleyn miehistä murheellisen näköisenä ja kertoi että he olivat vangitut verkkoon.
"Verkkoon!" huudahti Stanley. "Mitä sinä sillä tarkoitat?"
"Asia on niin, herra; he ovat jännittäneet korkean verkon leirin ympäri, lujista köysistä tehdyn verkon".
Stanley kutsui luokseen Manwa Seran ja antoi hänelle käskyn soutaa ylös jokea puolen peninkulman verran ja, tunkeuduttuaan leirin takana olevaan metsään, asettua väijyksiin lähelle jotakin toripaikalle vievistä poluista. Tunnin odotettua, sitä varten että lähetetyillä olisi tarpeeksi aikaa ehtiä paikoilleen, annettiin merkki raikuvalla torventoitotuksella ja neljä kilvillä varustettua miestä lähetettiin leikkaamaan irti verkkoa, sill'aikaa kun kymmenen pyssymiestä ja kolmekymmentä keihäänheittäjää oli valmiina ryhtymään tarpeen vaatiessa tappeluun. Kun verkkoa leikattiin rikki, tuli neljä tai viisi keihästä vinkuen metsiköstä. Stanleyn miehet ampuivat umpimähkään, hyökkäsivät esiin ja näkivät useita haamuja pikaisesti pakenevan leirin läheltä. Pian kuultiin muutamain Stanleyn miesten päästävän kovia huutoja ja nähtiin hyppäävän eteenpäin veren virratessa heidän jaloistaan, sill'aikaa kun he huusivat:
"Älkää menkö polulle! Lähtekää pois tieltä!"
Kun tarkemmin katsottiin polkua, huomattiin että maan-asukkaat olivat leikanneet ruokojen päät hyvin teräviksi, niin että Stanleyn miehet olivat niistä saaneet jalkoihinsa aina luihin saakka meneviä haavoja.
Sittenkun viholliset olivat karkoitetut, saapui matkue viimein monien taistelujen ja vaarojen jälkeen seitsemännen ja viimeisen kosken luo tässä jaksossa.
Huomattiin pian että seutu tämän kosken ympärillä oli yhtä väkirikas kuin mikään muukaan paikka täällä koskien varrella. Suurien sotarumpujen hälinä kutsui pian jokaisen yksinäisen tai viipyvän kalastajan joelta ja jokaisen metsästäjän rannikkometsistä taisteluun. Stanley asetutti leirin tiheään metsään. Ampujia asetettiin puoliympyrään esipuolen eteen, sill'aikaa kun kaikki muut tarttuivat kirveesen ja rakensivat korkean ja tiheän muurin havuista ja pajuista. Tuskin oli tämä tehty, ennenkun villit hyökkäsivät päättäväisyydellä ja rohkeudella, joka olisi tuottanut tuhoa, jos se olisi ollut arvaamaton. He koettivat yhä uudestaan tunkea piiloutuneiden pyssymiesten linjan läpi, mutta heidän ei onnistunut edes tulla leirin näkyviinkään. Heidän sotatorvensa, ja heillä näytti olevan tavattoman suuri luku niitä, kaikui metsässä valittavalla äänellä ja suuret rummut niissä lukuisissa kylissä, joiden läpi virta juoksi, vastasivat niille lähetettyihin merkkeihin.