Tervehdystä seuraa melkein heti muutamia muita sanoja: "Ouinga mouri kauka", joka suomeksi olisi: minun on niin nälkä, minulla ei ole yhtään ruokaa, antakaa vähä leipää! He ovat puutteessa nyt, ne olentoraukat. Hylkeen lihaa, pääelatustansa, eivät he parhaalla tahdollaankaan voi nyt hankkia. Ainoa ruoka, jota he voivat hankkia, on eräs laji kalaa, joka kuitenkin on liika laihaa ruokaa heille.
Pian on kansi täynnä tschuktschia ja jokapäiväiset markkinat alkavat. Tschuktschit tarjoovat aseita, turkiksia, koristuksia, leikkikaluja, kalaa, valaanluita, leviä, kasvuksia j.m. ja pyytävät maksoksi vaan kaukaa, s.o. ruokaa. Kokki jakelee nälkäisille vieraille sopan jäännöksiä ja muuta ruokaa, sekä pullia, joita aina leipoessa erittäin tehtiin tschuktschia varten.
Sen jälkeen alkavat tiedemiehet työnsä salongissa ja hyteissä. Edellisenä vuorokautena tehdyt meteoroloogiset ja maneettiset huomiot järjestetään silloin, luonnontieteelliset kokoelmat katsotaan ja tarkastetaan, tutkimuksia ja kirjallisia töitä tehdään. Väliaikana levätään muutamia silmänräpäyksiä ja puhellaan vakavista tahi leikillisistä asioista. Läheisestä konehuoneesta kuuluu moukarin lyöntiä ja viilojen kitinätä. Jotenkin hyvästi lämmitetyllä, mutta ei erittäin valaistulla välikannella puuhailee osa miehistöä kaikenlaisissa laivatöissä, ja kyökin vaiheilla häärii kokki pannujen ja vatien kanssa.
Aamupuoli kuluu levollisesti ja hiljaisesti. Heti k:lo 12 jälkeen ovat melkein kaikki jälleen kannella, kävellen edestakaisin. Kokan puolella on nyt hyvin vilkasta. On miehistön ruokatunti. Koko tschuktschi-joukko on kokoontunut huoneen alaskäytävän luo; toinen soppamalja toisensa jälkeen tulee ylös, sen tyhjentää paikalla se, joka tungoksessa ja sekasorrossa on ollut kylliksi onnellinen pääsemään sen kimppuun. Leipää ja lihakappaleita, sokurinpalasia j.m. jaellaan ahkerasti ja katoo yhtä nopeasti. Vihdoin näkyy kokki itse, kantaen suurta kattilata lihasoppaa, jonka kimppuun tschuktschit karkaavat niinkuin näljistyneet eläimet, ammentaen kitaansa lusikoilla, tyhjillä säilytyspurkeilla ja ennen kaikkia kourillaan. Huolimatta kovasta pakkasesta on yksi ja toinen nainen paljastanut käsivartensa ja puoli rintaansa, ett'ei avarat peskinhihat olisi tiellä. Kaikki tuo ei ole juuri viehättävätä nähdä.
K:lo 3 aikana alkaa hämärtää ja tschuktschit lähtevät toinen toisensa jälkeen, palatakseen huomenna. Kaikki tulee tyyneksi ja hiljaiseksi laivalla. Noin klo 6 on laivaväki lopettanut työnsä ja saa käyttää loppuajan mielensä mukaan. Useimmat heistä lueskelevat iltahetken. Kun illallinen k:lo puoli 8 on annettu salongissa, valmistautuu se, jonka on oltava vahtina jäähuoneessa, täyttämään ikävätä velvollisuuttansa. Toiset tiedemiehet ovat koolla salongissa ja kuluttavat illan jutellen, pelaten, keveämpätä lukien j.n.e. K:lo 10 menee kukin erilleen, mutta monen hytissä palaa kuitenkin kynttilä yli puoliyön.
Semmoista oli yleensä talvielämä Vegalla. Toinen päivä oli melkein kokonaan toisen kaltainen. Kun myrsky ulvoi, lunta pyrytti ja pakkanen tuli ylen kovaksi, pysyttiin enemmän kannen alla; mutta kun sää oli kaunis, elettiin enemmän ulkona taivas-alla, käytiin katsomassa observaattoria jäähuoneessa ja ympärillä asuvia tschuktschia, tahi käytiin jahdissa.
Mutta otustensaanti oli niukka. Jään aukot olivat uskottavasti täynnä hylkeitä, mutta ne olivat liika kaukana, eikä niitä voinut veneettä lähteä pyytämään. Ei ainoatakaan jääkarhua näyttänyt löytyvän lähimailla; monista merkistä voipi päättää, että jääkarhu on tulemaisillaan hävitetyksi Siperian pohjoisrannalta. Susia oli sitä vastoin runsaanlaisesti tunturilla. Kettuja, valkeita ja punaisia ja mustia, oli joukoittain, mutta ei helposti metsämiehen saatavissa. Jäniksiä oli sitä vastoin helpompi saada. Useimmat linnut olivat jo Vegan kiinni jäätyessä lähteneet etelää kohti. Vaan tunturipöllö, eräs kaarnelaji ja riekko ovat talven yli seudulla.
Niin läheni vähitellen joulu. Kuinka toisenlaisilla tunteilla valmistausivat Vega-miehet viettämään tätä rakasta juhlaa siellä, kaukana sivistyneestä maailmasta ja kodostaan, isänmaasta ja ystävistä, kuin olivat viettäneet edellisiä joulu-iltoja perheittensä ja ystäviensä piirissä. Monta kertaa juhlallisemmalta tuntui se varmaan nyt, napamaailman yksinäisyydessä ja napayön juhlallisessa hiljaisuudessa ja rauhassa.
Jouluaatto vietettiin totutulla pohjolan tavalla. Joulukuusen sijaan verhottiin alastoin ajopuunrunko pajunvarvuilla ja laitettiin siten reheväksi, oksaiseksi joulupuuksi, joka tehtiin niin tuuheaksi kuin mahdollista. Joukko vartavasten joulukuusta varten mukaan-otettuja pieniä vahakynttilöitä kiinnitettiin joulupuuhun, ynnä kotoa tuotujen joululahjojen kanssa. Joulupuu sai paikkansa joulunpyhiksi puhdistetulle ja useilla lipuilla somasti koristetulle välikannelle, ja k:lo 6 i.p. kokoontui upseerit ja laivaväki sinne. Silloin ruvettiin heittämään arpaa joululahjoista, silloin tällöin väliin pannen jytisevätä polskaa komean joulukuusen ympärillä. Illallispöydässä tarjottiin vanhan pohjolan tavan mukaan jouluolutta ja kinkkua. Myöhään yöhön istuivat miehet koossa, juoden maljoja kuninkaan ja isänmaan onneksi, retkikunnan hyväksi menestykseksi, sen päällikkökunnan ja miehistön, kotonaolevien perheitten, sukulaisten ja ystävien muistoksi.
Muitakin juhlapäiviä vietettiin paraimman jälkeen, ja uudenvuoden yönä klo 12 otettiin uusi vuosi vastaan ampumalla kovia räjekranaattia Vegan rihlakanuunista ja useita rakettia, jotka loistivat kuin kirkas tähdenlento uuden vuoden synnyinhetkellä.