Pitkän talven aikana käytiin usein läheisissä tschuktschilais-kylissä, tutkimassa kansan tapoja ja elämänlaatua.
Kaikki tschuktschilais-teltan asukkaat makaavat yhdessä, teltan keskellä olevassa makuuhuoneessa. Ennen maatepanoansa syövät he illallisen. Sekä miehet että naiset riisuvat kaikki vaatteet yltänsä yöksi ja ottavat vaan lyhyen vaatekappaleen vyöllensä, mutta makaavat muuten aivan alasti. Aamusella nousee perheen-emäntä ensiksi ylös ja keittää vähä lihaa murkinaksi, jonka hän sitte laittaa makuuhuoneesen ennen toisten nousemista. Lihan leikkaa hän kaukalossa viipaleiksi, jotka jakaa jokaiselle. Semmoisessa teltassa on, varsinkin yön-aikana, kaikkea muuta kuin mukava olla. Kova kuumuus leviää raanilampuista, jotka sitä paitse antavat pahan hajun. Sen lisäksi tulee löyhkä väen tyhjennyksistä, jotka tehdään makuuhuoneessa.
Kun on ruvettava teurastamaan, menee kaksi miestä porokarjan luo, ja saatuansa silmiinsä sen poron, jota tahtovat, heittävät he 15 kyynärän päästä suopungin sen kaulaan. Eläin koettaa silloin päästä pakoon ja laahaa perässään sitä, joka on köydessä, sillä aikaa kun toinen lähestyy poroa, tarttuu sen sarviin ja heittää sen maahan, ja tappaa sen sen jälkeen pistämällä veitsen olkapään taa. Sitte jätetään tapettu poro naisten haltuun, jotka alkavat ottaa sisälmyksiä ulos. Mahalaukun sisällys tyhjennetään ja siinä säilytetään sen jälkeen verta. Viimeiseksi nyljetään nahka.
Tschuktschien ajokaluina on pienet, kevyet reet, joissa tavallisesti on valaan lakihetuloista tehdyt jalakset. Niitä vetää joukko koiria, jotka ovat valjastetut rinnakkain, kukin vetohihnaansa reen eteen, johtajakoira toisten etunenään. Matkoillansa lumikenttien yli lyhentää tschuktschi usein aikaansa laululla. Se on yksitoikkoista ja usein vaan eläinten äänen matkimista.
Tschuktschit ovat, niinkuin kaikki luonnonkansat, taikauskoisia. Joka teltassa on yksi n.k. noitarumpu, jota käytetään loitsiessa ja ennustettaessa, sekä joukko taikakaluja kaikenlaisia esineitä, puisia, osaksi suden tahi karhun pääkalloja, litteitä kiviä j.m. Tschuktschi uskoo taikakalun kantamisen rinnalla suojelevan taudeista. Kun täysikasvuinen nuori mies lähtee naimaan, ottaa hän suden pääkallon mukaansa; se auttaa muka häntä valitsemaan onnellisesti.
Nuoret tschuktschi-tytöt huvitteleivat välistä tanssilla. Kaksi tyttöä asettuu vastakkain, pitävät joskus kätensä toinentoisensa olkapäällä, tahi asettuvat vierekkäin ja tanssivat vaaputtaen itseään vuorottain kummallekkin puolelle, hyppäävät tasakäpälää eteenpäin ja kääntyvät ympäri, ja tähän tanssiin laulavat, tahi oikeammin röhkivät he tahtia.
Talvea pitävien Vega-miesten elämätä laivalla kuvaa yksi heistä seuraavalla tavalla:
K:lo on noin puoli 9 aamusella. Vahdinpitäjä on palannut oltuansa 5 tuntia jäähuoneessa, jossa ilma yöllä on ollut noin -16°. Ulkona on vähän päälle kolmekymmentä astetta. Murkina on juuri syöty, sikarit, paperossit ja piiput sytytetään ja salongin väki menee ylös kannelle liikkumaan ja saamaan raitista ilmaa, sillä alhaalla on ahdasta ja kuumaa. Ylt'ympäri laivaa leviää autio maisema; valkea tasanko joka haaralle, siellä täällä kaukana muutamia valkeita kukkuloita, joiden yli joku korppi väsynein siivin lentää, etsien jotakin syömistä.
"Metschinko Orpist!" — "Metschinko Okerpist!" — "Metschinko Kellman!" j.n.e. kaikuu nyt kaikkialla laivalla ja jäältä sen likeltä. "Orpist" on olevinaan Nordqvist, ja "Okerpist" taas Stuxberg. Se on tschuktschien aamutervehdys.
Verrattain kaunis sää on tänään houkutellut laivalle suuremman joukon kotoasukkaita kuin tavallisesti, 30-40 henkeä, pienestä rintalapsesta harmaihin vanhuksiin asti, sekä miehiä että naisia, jotka kaikki huutavat tervehdyksensä "metschinko!" Useimmat ovat tulleet ajaen pienissä reissään, neljästä 16-12 koiraan edessä. Teräväkuonoiset, pitkätakkuiset, erittäin likaiset koirat ovat kiertyneet maate lumelle.