Mutta vaikka ei siis päämaalia saavutettukkaan, rikastutettiin kumminkin tiedettä melkoisesti näiden tutkimusten kautta. Vähitellen aljettiin ryhtyä näihin matkoihin, jotka ennen pääasiallisesti tarkoittivat uusien kauppateiden löytämistä, yksin-omaan tieteellisessä tarkoituksessa, ja sekä hallitukset että yksityiset henkilöt alkoivat yhä anteliaammin auttaa semmoisia yrityksiä. Siten ovat viime vuosina melkein kaikki kansat varustaneet tieteellisiä tutkimusmatkoja napamerelle, ja semmoisia ovat nekin tutkimusmatkat olleet, joita Nordenskiöld on tehnyt tylyillä napamerillä, vaikka sitten, kun oli kysymys varman meritien löytämisestä suurten siperialaisten virtojen suille ja Beringin salmelle, myös tarkoitus löytää uusia teitä maailman kaupalle sai suuren sijan.
Niilo Aadolf Eerik Nordenskiöld syntyi Helsingissä 18 p. Marrask. v. 1832. Lapsuutensa ja varhaisimman nuoruutensa vietti hän enimmäkseen Uudellamaalla isänsä Frugård-nimisellä maatilalla. Hänen useimmat esi-isänsä olivat olleet innokkaita varsinkin luonnontieteitten tutkijoita, josta syystä Frugårdilla jo vanhoista ajoista oli joukko arvokkaita kirjoja ja luonnontieteellisiä kokoelmia, joita hänen isänsä vielä oli lisännyt, varsinkin kivennäisillä, joita hän oli tuonut laveilta matkoiltansa. Siten heräsi pojassa jo aikaiseen halu luonnontutkimiseen, jota vielä enemmän lisäsi se että hän usein sai olla mukana isänsä matkoilla.
Kolmentoistavuotisena tuli Nordenskiöld lukiolaiseksi Porvoosen. Siellä edistyi hän alussa huononlaisesti eikä tullut kevätlukukauden lopulla muutetuksi korkeammalle luokalle, vaan sai päälliseksi melkein kaikissa aineissa todistukseensa arvosanan "vähemmän tyydyttävä". Mutta seuraavana vuonna otti hän aikamiehen tavalla takaisin mitä oli laiminlyönyt ja oli pian lukion paraita poikia. Lukiolaisaikanansa oli hänellä onni saada usein olla Runebergin luona, joka silloin oli rehtorina Porvoon lukiossa.
Ylioppilaaksi tuli Nordenskiöld v. 1849, siis 17 vanhana. Ensimmäiset vuodet kuluivat uutterassa työssä, luonnollisesti etenkin niissä tieteissä, jotka aina olivat olleet hänelle rakkaita, nimittäin luonnontieteissä. Nyt sai hän myöskin ottaa haltuunsa rikkaan luonnontuotteiden kokoelman Frugårdissa, jonka isä uskoi hänen käsiinsä. Hän sai myös lupa-aikoina tehdä matkoja ja retkiä kivennäisrikkaudestansa kuuluisiin seutuihin Pitkärantaan, Tammelaan, Paraisiin j.m.
Otettuansa filosofian kandidaattitutkinnon v. 1853, seurasi hän isäänsä tieteellisellä matkalla Uraaliin. Tultuansa sieltä kotia jatkoi hän tutkimuksiansa yliopistossa ja saavutti filosofian tohtorin arvon. Sittemmin tutki hän ulkomaillakin ja oli osallisena ruotsalaisten tutkimusretkellä Huippuvuorille. V. 1858 nimitettiin Nordenskiöld professoriksi ja Ruotsin valtionmuseon kivennäis-osaston ylijohtajaksi. Hän matkusti joulukuun viimeisinä päivinä Helsingistä yli Ahvenanmaan, ja niin kärsimättömästi halusi hän päästä uuteen ja arvokkaasen virkaansa, että suksilla meni Ahvenanmeren yli niin heikkoa jäätä, että sai kolme kylmää kylpyä aina kaulaan asti. Kelpo mies ei anna minkään vaikeuksien estää itseänsä pääsemästä eteenpäin, kun on kysymyksessä työ ja kunnia.
NORDENSKIÖLDIN MATKA HUIPPUVUORILLE V. 1864.
Oltuansa v. 1858 ja 1861 osallisena kahdessa tutkimusmatkassa Huippuvuorille, teki Nordenskiöld v. 1864 kolmannen matkan tähän pohjanperäiseen saaristoon; nyt oli hän itse matkueen johtaja.
Matkaan osaaottajat kokoontuivat Tromsöhön Norjassa toukokuun lopulla ja ryhtyivät aluksensa kuntoon laittamiseen. Semmoinen oli heillä vanha, mutta lujasti rakennettu kanuunavene, joka 30 vuotta oli ollut maalle vedettynä, jotta sen sodan tullessa voisi lykätä mereen ja käyttää Norjan rantojen puolustamiseen; nyt taklattiin se kuunariksi ja valittiin tutkimusmatkueen palvelukseen, sen rauhallisen toimen suorittamisessa. Se ei ollut juuri kovin suuri, niin, pienempi kuin moni jaala, jolla saaristolaiset halkoja kuljettavat; mutta sitä sopivampi oli se hakemaan tietä ajojään keskellä, ja kylliksi vahva se oli pelotta kohtaamaan sitä ja tätä töyttäystä siltä. Siinä oli neljä venettä, jotka eivät kuitenkaan kuljettaissa voineet riippua reilingin ulkopuolella, vaan jotka täytyi ottaa kannelle, joka sen kautta tuli aivan täyteen, niin että ainoastaan vaivaloisesti voi veneitten ja kansilastin keskellä kävellä aluksen toisesta päästä toiseen. Mukavata se ei juuri ollut. Evästä oli aluksessa viideksi ja puoleksi kuukaudeksi. Miehistönä oli kaksitoista henkeä, rohkeita ja kelpo merimiehiä kaikki tyyni.
Alus oli, niinkuin sanottu, pieni ja niukalta oli sekä tilaa että mukavuutta. Etumaisessa, heti perämaston takana olevassa kajuutassa ei voinut seisoa suorana, joll'ei asettunut katto-ikkunan alle. Varsinainen suuri kajuutta oli vähän korkeampi. Siihen päästiin etumaisesta kajuutasta vaan puolitoista kyynärää korkeasta aukosta, jonka kautta kulkiessa täytyi melkein kömpiä, tahi ainakin syvään kumartua. Etumaista kajuuttaa kutsuivat matkamiehet nimellä "Orcus", s.o. Manala, koska se oli puolipimeä ja aivan sikin sokin täytetty matkakapineilla ja kaikenlaisilla kokoelmilla. Tähän maailman-osaan asettui seuran eläintentutkija asumaan, toiset sitä vastoin ottivat asuntonsa suureen kajuuttaan. Kojut eli makuusijat olivat sisäpuolelta verhotut paksuilla peurannahoilla ja olivat sen vuoksi lämpimät ja kuivat. Muutoin ne olivat hyvin epämukavat, ne kun olivat aivan matalat ja kun kattohirsi vaikeutti jokaisen yrityksen kääntyä kojussa tahi kömpiä sen sisään ja siitä ulos.
Kun kaikki oli järjestyksessä lähtöä varten, astui Nordenskiöld kumppaninensa vaatimattomaan laivaansa, jonka sitten höyrylaiva hinasi ulos merelle Tromsön lavean saariston kautta. Kova pohjatuuli ja lumisade pakoitti heidät kumminkin laskemaan ankkurin saariston viimeisten saarien sisäpuolella, ja onnekseen he niin tekivätkin, sillä yöllä kiihtyi myrsky niin väkeväksi, että he pelkäsivät pienen jaalansa irtautuvan kolmesta ankkuristaan ja viskautuvan maalle. Vasta muutamien päivien kuluttua asettui tuuli niin paljon, että he voivat nostaa ankkurit ja purjehtia edemmä. Päivän risteiltyänsä oli heidän kuitenkin pakko jälleen hakea satamata ja odottaa suotuisampaa tuulta. Tämä viivytys kesti kaikeksi onneksi vaan muutamia tuntia. Aikaiseen seuraavana aamuna puhalsi raikas länsituuli, ankkuri nostettiin ja matka suunnattiin merelle.