Tiedon levittyä Vegan saapumisesta, tuli Nordenskiöldin luo joukoittain onnentoivotus-lähetyksiä, ja juhlasta juhlaan vietiin urheita purjehtijoita.
Jaapanissa oleskellessaan ja tuon tuostakin juhlissa käydessään oli Nordenskiöldillä hyvä tilaisuus tutkia tämän kummallisen maan kansaa ja sen tapoja.
Muun muassa kutsuttiin matkailijat päivällisille keisarin suvipalatsiin; eräs keisarillinen prinssi oli isännän sijaisena. Palatsi oli yksikerroksinen, ja puusta; sen rakennustapa oli jaapanilainen, mutta sisustus eurooppalainen, jotenkin sellainen kuin meillä varaakkaampien suvihuviloissa. Palatsin ympärillä oli puutarha, jota jaapanilaiset pitivät erittäin kauniina ja suurena. Oikeimmin se oli puisto pienennetyssä muodossa. Jaapanilaiset ovat näet taitavia kasvattamaan kääpiömäisiä puita ja pensaita ja sellaisia olivat puut siinäkin puistossa, ja tasaiset käytävät risteilivät siinä hyvin hoidettuja ruohokenttiä; siellä täällä päilyi pieni lampi tai kohisi vähäinen koski ja pieniä kivestä rakennettuja nukkisiltoja näkyi tuon tuostakin.
Eräänä päivänä kutsuttiin matkailijat keisarin luo, kun hovissa oli suuri vastaan-otto. Edeltäkäsin ilmoitettiin heille ett'eivät saisi kääntää selkäänsä keisarille ja että heidän tulisi kolmasti kumartaa, ensi kerran ovella, toisen kerran keskellä huonetta ja kolmannesti paikoilleen päästyään. Keisari luki ääneen puheen Jaapanin kielellä, tulkki käänsi sen sitte ranskaksi. Sen jälkeen luki Nordenskiöld ranskankielisen tervehdyksensä. Koko ajan seisoi keisari niin liikkumattomana, että olisi voinut luulla häntä vahakuvaksi, ell'ei hän itse olisi lukenut puhettaan.
Kerta kulki Nordenskiöld veneellä ylöspäin jokea, joka laskee mereen Tokion luona. Kun kulkuneuvot maassa ovat vielä hyvin alhaisella kannalla, on se joki lisähaaroineen tärkein yhdysväylä pääkaupungista sisämaahan. Silloinkin kulki joella joukoittain veneitä, joista toiset veivät kaupunkiin ravintoaineita, toiset taas toivat sieltä tavaroita. Joen rannoilla on taajassa ravintoloita ja teehuoneita. Useimmat niistä ovat vaan jaapanilaisia varten, eikä eurooppalaisia suvaita niissä, vaikka ne maksaisivat moninkertaisen hinnan. Syy siihen on se, että jaapanilaiset pitävät eurooppalaisten käytöstä hyvin raakana ja sivistymättömänä. Likaisin saappain kävelevät eurooppalaiset matoilla, syljeksivät lattialle j.m.s., sanovat he.
Ravintolaan, jossa käy vaan jaapanilaisia, pääsee ainoastaan jonkun virkamiehen puoltosanalla. Sisään astuessa on jo portailla riisuminen saappaat jalasta, muuten joutuu heti vihoihin. Isäntä ja palvelijattaret tervehtivät tulijaa polvistumalla ja sitte ympäröi häntä melkein yhtä mittaa naurava, lörpöttelevä tyttöliuma. Matkustajien luo tuli eräs tyttö ja tarjosi heille polvillaan jaapanilaista teetä, pienissä, puolilleen täytetyissä kupissa. Sitte vietiin he vierashuoneihin, jotka olivat suuret ja häikäisevän puhtaat. Huonekaluja ei ollut nimeksikään, mutta lattioita peitti palmikoidut olkimatot. Seiniä oli koristettu jaapanilaisilla maalauksilla, painetuilla runoilla ja sananlaskuilla. Makuuvaatteina on paksu, lattialle levitettävä matto, ympyriäinen tyyny tai pehmeäksi päällystetty halonpätkä sekä pumpulilla sisustettu yönuttu. Palvelijattaret jakelevat heti tulijoille nelisnurkkaisia istuintyynyjä, jotka asetetaan kehään lattialle, puulaatikon ympärille. Laatikon yhdellä kulmalla on pieni tuliastia, toisella korkea savimalja, jonka pohjalla on vähä vettä. Tämä malja on sylki- ja tuhkakuppina polttaessa. Taas tuodaan teetä, piiput sytytetään ja puhe pannaan alkuun. Aterioidessa tuodaan kaikki ruokalajit samalla kertaa sisään, pienillä kiillotetuilla pöydillä, jotka ovat korttelia korkeat ja neliökyynärän pinnaltaan. Ruoka on kiillotetuissa puukupposissa ja suuhun se viedään pulikoilla, ilman veitsiä, kahvelia tai lusikoita. Aterian aikana ympäröi vieraita lukuisa joukko naispalvelijoita, jotka, istuen maassa, vilkkaasti pakinoivat heidän kanssaan, tuon tuostakin nauruun remahtaen. Aamuisin pesevät vieraat itsensä joko pihalla tai huoneen balkongilla.
Kerran matkusti Nordenskiöld sisämaahan päinkin. Tiet Jaapanissa ovat hyvin huonoja ja kapeita. Niitä pitkin kulkee myötänään pieniä kuormavaunuja, kantajia ja kuormitettuja hevosia ja härkiä; ei näe sentään ainoatakaan hevosta tai härkää ajopelien eteen valjastettuna. Karjanhoito on vähäarvoinen ja maata viljellään ainoastaan käsivoimilla. Alangot ovat erittäin hyvästi viljeltyjä, rinteet tasoitettuja ja vesijohtoja risteilee kaikkialla.
Nordenskiöld poikkesi muutamiin, tien varrella oleviin talonpoikaistaloihin ja aina ottivat omistajat hänet hyvin ystävällisesti vastaan. Tuliastia tuotiin esille, teetä ja namusia tarjottiin ja myötänään kumarrellen pidettiin vilkasta keskustelua vireillä. Rikasten ja talonpoikien asunnoilla on tuskin huomattavaa erotusta eikä kerjäläisiä edes näkynytkään.
Eräässä kylässä oli paljo ihmisiä koolla, katselemassa juuri tapahtuvaa kilpailua. Kaksi nuorta miestä, joilla oli pukimena ainoastaan kapea, lantioilla ja jalkainvälissä kulkeva vyö, painivat hiekkaan piirretyn syltä leveän kehyksen sisäpuolella. Sitä pidettiin voittajana, joka kaati vastustajansa tai työnsi hänet piirin ulkopuolelle. Erityinen kilpatuomari päätti, kumpi oli voittanut. Omituisin oli taistelun alku, kun painijat istuivat kykkysillään keskellä kehää, tiukasti tarkastaen toisiaan, odottaessaan tuomarin antamaa merkkiä, sillä yksi ainoa ryntäys voi siiloin ratkaista kilpailun. Tusinamäärä nuoria, vartevia miehiä otti osaa kilpaukseen; vuoron jälkeen astuivat he uhkaavasti huudahdellen piiriin, voimiaan koettamaan.
Mitä syvemmälle Nordenskiöld tuli sisämaahan, sitä kauniimmaksi tulivat seudut. Toisinaan painui tie läpi raivaamattomien laaksojen, joissa rehevä kasvullisuus kokonaan kätki laakson pohjalla vaahtoovan, helmeilevän virran, toisinaan luikerteli se halki ruohoisten ahojen tai pitkin mäenrinteitä, joilla siellä täällä kasvava kastanja tai tammi nuokutteli lehviään. Kastanjoiden korjuuaika oli parhaillaan ja joka majan edustalla oli kastanjia kuivamassa, levitettynä paksuin kerroksin matoille auringonpaisteesen.