— Ankara täytyy mun olla, muuten voi kaikki olla hukassa, vastasi
Fleming, tarttuen hänen käteensä ja silitellen sitä.
— Mutta lupaathan säästää minkä mahdollista? Minun tähteni!
— Niin, sinun tähtesi, Ebba, tahdon sen tehdä.
— Minä, kiitän sinua!
Hän piti molemmin käsin puolisoansa päästä, suudellen hellästi harmahtavia hiuksia. — — —
Olavi Sverkerinpoika käveli pitkin askelin edes takaisin huoneessansa.
— Hyvin käy, sanoi hän itsekseen. Talonpojat saavat aikaa kokoontumaan, kapina leviää ja Fleming saa kovan pavun purtavakseen.
Hän istui pöytään ja kirjoitti pitkän kirjeen herttualle, jossa hän antoi tälle tiedon talonpoikain kapinasta sekä Flemingille antamistaan neuvoista. Ilkeästi hymyillen luki hän kerta vielä kirjeensä, pani sen sitten sinettiin ja lähti menemään siihen tornikamariin, jossa asui apteekkari Filippus Kern.
Niilo vänrikistä tuntui tukehuttavalta sisässä. Vastaisen matkan ajatus valtasi hänen mielensä ja vaikutti jonkunmoista levottomuutta hänen hermoissaan. Hän heitti ylleen viittansa ja meni alas kävelemään valleille. Hänen astuessaan kiertorappusia alaspäin ja käydessään Filippus Kernin oven ohitse, aukeni tämä samassa. Huoneen avonaisesta takasta leimusi kirkas valkea, ja tämän valo täytti huoneen ja virtasi ulos käytävään, valaisten terävästi sisään-astujaa, jonka kanssa Niilo joutui silmä silmää vasten avatussa ovessa, samalla kun vanha apteekkari syvään kumartaen seisoi kynnyksen edessä. Niilo näki Olavi Sverkerinpojan pitävän kädessään kirjettä, jota hän äkkiä koki kätkeä selkänsä taakse. Tämä liike vaikutti ehdottoman kummastuksen ilmauksen Niilon kasvoissa, mikä seikka puolestaan ei jäänyt huomaamatta Olavi Sverkerinpojalta, joka vastalahjaksi iski häneen ilkeän vihan silmäyksen. Samassa suljettiin ovi, ja Niilo oli yksinään pimeissä kiertorappusissa.
Mitä oli Olavi Sverkerinpojalla näin myöhään tekemistä Filippus Kernin kamarissa? Ja mitä tiesi kirje, jota hän niin huolellisesti kätki? Nämä ajatukset vahasivat Niilon, lainen tuossa käydessään edes takaisin vallilla ja raittiin yötuulen puhaltaessa hänen päällensä. Tässä varmaan jotakin piili, sen hän ymmärsi myöskin Olavin myrkyllisestä katseesta, tämän huomatessa saaneensa todistajan öiseen vehkeesensä.